keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Kiirekiirekiire!

Elämä pääsiäisen jälkeen on ollut yhtä kiirettä. Töissä on ollut hurjaa hoppua ja siihen päälle vielä harrastukset. Mukavahan se kyllä on, että töitä riittää ja saa tehdä hommia palkkansa eteen! :)

Pesäpallo vie nyt pari iltaa viikossa. Treenit on aika myöhään, niin tuntuu, että koko ilta menee niitä odotellessa. Tai no, paljon ehdi odottelemaan, kun töiden jälkeen pitää ehtiä syömään ja tekemään seuraavan päivän eväitä ;) Eilen vielä eräs arjen sankari ajatteli, että otanpa treenikamat töihin mukaan ja teen pidemmän päivän. No, niinpä toimin, mutta olin unohtanut pakata verkkarit mukaan ja töihinhän olin lähtenyt hame päällä... Vähän oli sellainen voittajaolo ;)

Viime viikolla päätin testata, miten sitä jaksaa, jos käy 2 kertaa pesistreeneissä ja 3 kertaa salilla, ohjelman mukaisesti. Aikahan siinä loppui kesken! En mä ehtinyt käydä salilla, kuin kaksi kertaa :( Mutta muuten kyllä hirmu hyvin jaksoin! :)

Tässä on käynyt myös joku vinksahdus mun ajatusmaailmassa. Ennen olin vankka aamusalilla kävijä. Iltapäivisin salille ei voinut mennä, kun siellä on liikaa ihmisiä ja ja ja ja... No, en mä nykyään myöskään mene ihan heti neljän jälkeen salille, mutta illemmalla kyllä helposti! Sillä sinnehän mahtuu sekaan ja pääsee tekemään omat juttunsa! :)

Olen lähdössä viikonlopuksi maaseudun rauhaan, ilman vaakaa, mutta terveellisten eväiden kanssa ;) Siksipä kerronkin nyt tämän viikon epävirallisia lukemia... Eli tänään aamulla kapusin vaa'alle ja tulos oli -8,4 kg! WUHUU! Kohta on kymppi täynnä! :)

Ihanaa on kyllä ollut huomata, että vaikka aina ei olisi mahdollista syödä omia eväitä tai omatekoisia ruokia, niin on oppinut valitsemaan fiksusti. Suurin ongelma ehkä on se, ettei kehtaa lapata sitä salaattia lautaselle niin paljon, kuin tarvitsisi ;)

Niin, ja sunnuntaina tuleekin 50 päivää täyteen, kun en ole syönyt sokeria! :) HYVÄ MINÄ! :)


tiistai 22. huhtikuuta 2014

Paluu arkeen

Onnistunut reissu takana! Vähän tuli shoppailtua ja tehtyä pihahommia. Toki myös nautittiin auringosta! :) Ihana, ihana aurinko! Tuntuu, että saan siitä hurjasti lisää energiaa, kuten ehkä moni muukin.

Reissuun lähdin vain käsimatkatavaran kanssa, mutta takaisin tullessa piti ottaakin varaus myös ruumaan menevälle matkatavaralle, sillä hups vaan! Ostin reissusta pesismailan! :D Oli yli puolet normihinnasta halvennettuna, niin oli pakko ostaa pois kuleksimasta. Ostin myös rannekorun ja kengät ;) Ihanaa humputtelua!

Ruokailut reissussa meni kyllä vähän penkin alle. Kauhulla odotin, kun pääsin kotiin, että mitä vaaka näyttää. Mutta osasin ilmeisesti tehdä kuitenkin ns. hyviä valintoja, kuten PT:kin muistutteli, että tulisi tehdä. Painoa ei ollut, kuin 100g enempi, kuin lähtiessä. 

Eilen kävinkin aamulla jo salilla tekemässä jalkatreenin ystävän kanssa. Siellä sitten vähän yllytettiin toisiamme tekemään enemmän, kuin piti ;) Mukava treeni alla ja siitä sitten kokeilemaan infrapunasaunaa. Saunan aikana join puoli litraa vettä ja tuntui, että koko päivän aikana piti juoda paljon enemmän, kuin normaalisti. En minä tiedä oliko siitä infrapunasaunasta muuta hyötyä. Joku tiesi meille jo aiemmin kertoa, että treenistä palautuu paremmin ja kuulemma säännöllisesti käytettynä myös selluliitti vähenee. Palautumiseen saatan uskoa, mutta selluliitit kyllä laittaa vähän mietityttämään...

Tuo veden juominen on muuten arkisin helpompaa, kuin viikonloppuisin. Arkena on aina vesipullo työpöydän ääressä ja se tulee täytettyäkin, kun on juonut tyhjäksi. Viikonloppuisin veden juonti on haastavampaa, kun ei kotona tule kannettua pulloa mukana. Tulisi kai opetella siihenkin. Pullosta juodessa on helpompi muistaa, kuinka paljon sitä onkaan juonut, kuin lasista juodessa.

Käytiinpäs muuten reissussa luovuttamassa vertakin. Viimeksi olin käynyt vuonna 2011. Välissä kyllä on ollut ihan ymmärrettäviä karensseja, kun on ottanut tautointia ja reissannut pidemmällä jne. Mutta nyt, jos yrittäisi taas käydä vähän säännöllisemmin. Pieni juttu mulle, iso juttu toiselle! :) 

Tässäpäs kuva lentokoneessa otettu kuva:




keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Edistystä ja tulevan pohdintaa

Olen ala-asteella pelannut paljon pesistä ja nelistä. Oltiin aina kylän lapset yhdessä koulun kentällä pelailemassa, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Viime keväänä tulikin sitten sauma aloittaa pelailemaan harrastepesistä. Hirmu kiva laji! Vaikka ensimmäiset treenit vähän jännittikin. Innostuin niin paljon, että päätin olla mukana seuraavallakin kaudella. 

Eilen oli tämän kauden ekat treenit. Hieman kauhulla odotin, viime vuotta muistellen, että mitenhän selviän lämmittelyistä?! Viime vuonna jaksoin ensimmäisissä treeneissä juuri ja juuri hölkätä kentän yhden pitkän sivun pysähtymättä. Loppumatka meni melkeinpä kävellen. No, tänä vuonna jolkottelin kevyesti koko kentän ympäri! Vähän tuli sellainen voittajaolo! Itse, kun ei noita salikäynnin tuloksia hirmusti huomaa, ellei kuvia katso, niin tässä kohtaa tuli ihan selkeä tulos! On se kunto vähän kasvanut! :)

Jatkossa täytyy vaan ehtiä syömään ennen treenejä. Eilen en ehtinyt, kun piti ajaa töistä kotiin, palauttaa lainakoiraa ja ajaa treeneihin. Treenien jälkeen olikin kamala nälkä ja hankala tilanne, kun piti ensin syödä lämmintä ruokaa ja siihen päälle vielä iltapalaa. Pikkuisen oli ähky olo. Tuli myös syötyä liian nopeasti ja vatsahan siinä tuli kipeäksi!

Perjantaina lennän Ouluun viettämään pääsiäistä ja takaisin tulen jo sunnuntai-iltana. Kaksi päivää pitäisi mennä toisen ruokahommien mukaan. Mutta olen ilmoittaut etukäteen, joten en usko siinä olevan ongelmaa. Enemmän mietityttää kuun loppupuolella olevat häät.

Ystäväpariskunta menee naimisiin ja häitä juhlitaan kuun lopulla. Olen pystynyt olemaan näin pitkään ilman makeaa, niin mietin, onko epäkohteliasta, jos ei syö esim. hääkakkua? Kyse ei siis ole siitä, että himoitsisin sitä hiton kakkua (okei, ei se ole hiton kakku, varmasit hyvää ja maukasta, jos moista on edes). Kyse on siitä, että mä mietin, olenko epäkohtelias hääparia kohtaan, jos heidän eväät ei kelpaa? :D Ei johtuen siitä, että ne olisi pahoja. Mä en ole varmaan koskaan ennen ollut näin pitkään syömättä makeaa, enkä haluiaisi katkaista tätä putkea!

Joku sanoisi nyt, että olenpas ihan pöljä, kun tuollaista ajattelen. Joo joo, tiedän. Minä vaan ajattelen välillä liikaa sitä, mitä muut ajattelee. Nyt, kun asian on kirjoittanut tähän auki, niin tosiaan tulee ihan pöljä olo. Kyseessä on kuitenkin hyvä ystävä, joka menee naimisiin, hän kyllä ymmärtää :) Tärkeintä on, että menen paikalle.


tiistai 15. huhtikuuta 2014

Hyvin meni, mutta...

Koulutusreissulla evästykset sujui hyvin. Söin ehkä hieman vähemmän, kuin normaalisti, mutta kaikki ruuat eivät olleet myöskään niin vähärasvaisia, kuin omassa keittiössäni tehdyt. Lounas oli helppo itse valita, kun oli hyvät salaattitarjoilut. Illallinen olikin sitten tilattu ravintolasta koko ryhmälle ennakkoon. Erityisruokavaliot olisi pitänyt ilmoittaa ilmoittautumisen yhteydessä, mutta olin ilmoittautunut koulutukseen niin kauan aikaa sitten, ettei mulla ollut tietoakaan tästä nykyisestä ruokavaliostani :) Reissussa syöminen sujui kuitenkin hyviä valintoja tehden ja onnistuneesti! :)

Siksi voinkin ylpeänä kertoa, että sunnuntaina laitoin PT:lle tietoja, joissa sain iloisena kertoa, että neljän viikon pudotussaldo on -6kg! :)

Koulutusreissun jälkeen normiruokailurytmiin palaaminen oli suht helppoa, mutta... Viimeiset kolme päivää on kyllä tehnyt hieman tiukkaa. On siis tullut monenlaisia mielitekoja. Leipää, suklaata, salmiakkia, hedelmäkarkkeja, jätskiä! KAIKKEA ja paljon! 

Töissä onkin sitten niitä houkutuksia ihan tarjollakin. Koulutusreissun jälkeen kahvipöytään onkin ilmestynyt niitä ihania pieniä suklaamunia, joissa on sellainen kova kuori. Se tunne, kun puraiset ja se kuori rouskuu hampaissa ja sisältä tulee iiiihana suklaanmaku. Niin, niitä siellä on, iso kipollinen tarjolla. Eilen ilmestyi toinen houkutus, Doris keksejä. Jep, niitä, missä on sellainen kaakaopohja ja päällä sitä valkoista täytettä ja sen päällä niitä nonparelleja ja jotain suklaahippusia. Mietipä sitä tunnetta, kun painat hampaat siitä keksistä läpi, ensin se pehmeä valkoinen täyte ja sitten hieman kovempi keksi pohja. Miten nekin tuntuu menevän kivasti sekaisin siinä pureskellessa. Joo-o, olen tainnut molempia houkutuksia joskus ennenkin maistaa.  

Pähkinöitähän mä saisin syödä ja niitäkin on kahvipödyässä ollut tarjolla. Edelleen kipon pohjalla on ne pähkinäsekoituksen rusinat. En kyllä ymmärrä sitäkään, että pähkinöiden sekaan täytyy jotain rusinoita laittaa. Eniten kyllä ottaa päähän se, että herkkuja tuodasn pöytään, mutta ei voida sitten mulle tuoda pähkinöitä! Syö niitä muutkin, kuin minä. Suolapähkinöitä kyllä on, mutta ei ne ole mun vaihtoehto. HMPH.

Kaikesta huolimatta, olen ollut sinnikäs ja pitänyt pintani. En ole sortunut. Yritän tässä toivoa, että mieliteot liittyisivät jotenkin vaikka kuun asentoon... Olen kuitenkin jo yli neljä viikkoa pystynyt olemaan ilman leipää (näkkäriä ei lasketa) ja muita herkkuja. Itseänihän siinä vain pettäisin, jos johonkin muuhun sortuisin. Enkä halua antaa itselleni periksi tässä asiassa.

Onneksi mulla on perjantaista alkaen ollut ihana koira hoidossa, jonka kanssa on päässyt ulkoilemaan. Sen lisäksi oon saanut rapsutella koiruutta ja olla rakastettu, kun koiraneiti tykkää musta ihan hurjasti! :)

Jotta ei nyt tulisi pelkkää tekstiä, niin tässäpä kuva sunnuntain lounassalaatista:




keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Uusia haasteita

Huomenna olisi tarkoitus lähteä työn puolesta Tampereelle kouluttautumaan. Uusia haasteita. Ensin ajattelin, että kannan paljon eväitä mukaan, mutta nyt olen koittanut pohtia, että miten asian voisi hoitaa hyödyntämällä koulutukseen kuuluvia ruokailuja. 

Aamupalan ehdin syömään kotona ja lähtö on niin aikaisin, jolloin ensimmäistä välipalaa voi myös hieman aikaistaa. Välipalan voin syödä junassa. Lounas varmaan sujuu varsin hyvin, sillä hotelleissa lounas on usein seisovasta pöydästä, josta voi valita mitä itse haluaa. Minähän sitten keskityn siihen salaattipuoleen ;) Iltapäiväkahvin yhteydessä meillä on majoitus ja siihen kohtaan ajattelin tehdä yhden salaatin mukaan. Iltapala ja päivällinen täytyy varmaan keikauttaa ympäri ja vaihtaa niiden paikkaa. Illallinen, kun meillä on vasta klo 20.15. Iltapalan syön sitten hotellihuoneessa :)

Seuraavan päivän ruokailutkin menee varmaan aika hyvin hotellin eväiden puitteissa. Aamiaisella hotellissakin on usein tarjolla puuroa, joten puuron kyllä saan syötyä. Ensimmäisen välipalan syön sopivasti jollain tauolla ja lounas meillä on taas tarjolla hotellilla. Sitten ehtisi taas junassa syömään lisää. Täytyy ehkä sittenkin tehdä kaksi salaattia matkaan ;)

Matkaan mukaan otan myös porkkanoita, näkkäriä, mehukeittoa ja pähkinöitä. Eiköhän niillä saa välipalanälät tyydytettyä :)

Nyt, kun tätä ruokavaliota on noudattanut reilu kolme viikkoa, niin oppii aika hyvin järjestelemään ruokailuja. Siitä saa ehkä jopa pientä tyydytystä, kun saa asiat sumplittua, eikä tarvitse sortua mihinkään hätävararatkaisuihin ;) Vaatiihan se vähän itsekuria, mutta kun suunnittelee asiat ennakkoon, niin ei tule yllätyksiä :)

Jää sitten nähtäväksi, kuinka tämä toteutus onnistuu ;) 

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Näin ne hommat etenee!

Viikonloppu ja maanantai on tuonut mukanaan paljon kurjia uutisia maailman kurjuudesta ja ihmisten pahasta olosta. Mikäpä siinä onkin, että apua ei ole tarjolla sitä tarvitseville. Kynnys pyytämiseen on korkea.

Koen, että tämän elämäntapamuutoksen pohjalla on itselläni myös se, että pääkin pysyy paremmin kasassa. Kun syö hyvin, nukkuu hyvin ja liikkuu sopivasti, on mielikin virkeä. Kokonaisvaltaista hyvinvointia :) 

Lauantaina oli taas tiedossa viikon tulokset. Eli viime viikolla tilanne oli se, että koko viikon aikana painoa oli pudonnut 0,9 kg, kokonaisuudestaan tilanne oli lauantaina -4,7 kg. Alkaa pikkuhiljaa tasottumaan tuo vauhti. Hyvä näin. Alkaa pikkuhiljaa tulla se vaihe, jolloin pitää oikeasti tehdä töitä, jotta paino putoaa. Tätä mä olen odottanut, että pääsen haastamaan itseäni lisää :)

Olo on pysynyt varsin hyvänä. Eväsrasiat on kulkeneet mukana, kun on menoja, jolloin ei ehdi kotona syömään. Iltasyömiset menee kyllä usein niin, että lämmin ruoka on iltapala ja iltapala on lämpimän ruoan jälkiruoka ;)

Tässäpä teille kuvaa rauhallisen viikonloppuaamun aamupalasta:

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Uusia tilanteita

Ruokavalio on kohta ollut ilona elämässäni kolmisen viikkoa. Huomenna se tulee täyteen. IIIK! :) Mä olen selvinnyt kolme viikkoa ilman herkkuja! Mä olen pystynyt tähän hommaan! :)

Eilen oli ensimmäinen jännittävä tilanne, kun olikin työn puitteissa sellainen päivä, etten ollut toimistolla lainkaan. Tiesin, että vastaan tulee tilanne, että pitää syödä ulkona. Alkuun vähän jännitti, vaikka ajattelinkin, että monessa paikassa on mahdollisuus syödä salaattipöydästä lounasta.

Söin aamupalan kotona ja vähän extrana sitten söin vähän ensimmäisestä välipalastakin. Lounas olikin hieman aiemmin, kuin mihin aikaan sen normaalisti syön. Lounaan jälkeen sitten seuraavan kerran pääsin syömään, kun ehdin autolle asti, jossa odotteli välipalasalaatti. Hienosti selvisin siis! Illan ruokailut muuten menikin normaalisti. Ainut ongelma tuossa lounaan syömisessä oli se, etten kehdannut lapata salaattia lautaselle niin paljon, kuin normaalisti söisin! :D Mutta sain vatsan täyteen silti ;)

Tuon päivän päälle kipaisin vielä salille. Aluksi ihan hyvillä mielin, mutta... Lämmittelin siis ihan rauhassa, reilumman aikaa, kuin normaalisti. Sitten ajattelin, että nytpäs lähden hoitamaan päivän ohjelman pois alta. Jostain syystä kaikki muutkin halusivat käyttää juuri niitä laitteita, joihin minä olisin halunnut mennä! En pystynyt tekemään, kuin muutamat liikkeet ja sarjat normaalisti, kunnes meni hermo. Sitten tallustelin vielä tovin juoksumatolla ja lähdin suihkun kautta kotiin. Muistinpa taas, miksi tykkään käydä aamuisin salilla ;) Saa käydä rauhassa, eikä tarvitse jonotella, että pääsee tekemään omia liikkeitään.


tiistai 1. huhtikuuta 2014

Tuloksia ja kauppareissuista

Sunnuntaisin laitan aina PT:lle menemään viikon punnituksien tiedot ja viikon aikana tehdyt urheilusuoritukset. Viikon aikana painoa oli lähtenyt 0,9 kg, mutta koko aikana yhteensä -3,8 kg. Hurjia lukemia, ihan vain kahdessa viikossa. Varmasti kuitenkin meno tasoittuu, kun kroppa tottuu pienempään kalorimäärään ja nesteet on jo lähteneet.

Viime viikon aikan kävin pari kertaa salillakin, jonka päälle tuli käveltyäkin paljon, kun oli hoitokoiraa kylässä ja kummitytön lastenvahtihommia. Sunnuntaina käytiin vielä vesijuoksemassakin ystävän kanssa. Ne varmaan näkyy paremmin sitten tämän viikon tuloksissa ;) 

Eilen sain houkuteltua kaverin mukaan salille. Teetin hänellä mun jalkatreeniä. Toki treenasin itsekin, mutta toinen oli ihan kuollut ja minua vaan nauratti. Tuli mieleen oma ensimmäinen kertani PT:n kanssa. Musta tuntui, että olin ensimmäisten toistojen jälkeen ihan loppu, mutta saati sitten, kun oltiin kierretty kaikki laitteet. Jalat vaan tärisi ja piti kävellä tooooosi hitaasti. Täytyykin laittaa kaverille viestiä ja kysyä, kuinka kintut voi ;)

Mä olen tässä pohtinut noita mun kauppareissuja. Mietin aina, että mitähän ne kassalla ajattelee, kun eilenkin lappasin tavaroita hihnalle ja oli vissiin 5 kurkkua, 4 jäävuorisalaattikerää, kilo rahkaa, 600g broileria, 3 ISOA pussia wokkivihanneksia, pähkinöitä, munia.... Näin kirjoitettuna määrä ei kuulosta hurjalta, mutta siihen hihnalle lapattuna ostokset näyttää vähän hassuilta. Tai ehkä se vaan tuntuu minusta siltä? Nämä  nyt oli vielä suht pienet ostokset siihen nähden, mitä normaalisti, mutta.... :)