torstai 17. heinäkuuta 2014

Lomailua: reissaamista, kotihommia ja treenaamista

Mä olen nyt aloittanut tämän kirjoittamisen jo vaikka kuinka monta kertaa. Ensin vaikeutta tuotti se, että on niin paljon kerrottavaa. Sitten kuvioihin astui tabletin tuomat ongelmat, kun tämä pöljä laite ei tallenna tekstiä automaattisesti! Ärr. Teksti on siis hävinnyt jo ainakin kaksi kertaa... ja taas! Nyt sentään vähän tallensin välissä, mutta yksi kappale katosi silti. En vaan millään viitsisi avata tietokonetta näin lomalla...

Lomareissu meni pääpiirteittäin hurjan mukavasti! Matkaseura oli hyvää, kelit suosi ja auto pysyi ehjänä :) Nukuttiin teltassa moooonta yötä! :) Syödäkin osasin melko fiksusti! Toki vähän takaiskuakin tuli, kun vatsa ei tykännyt liian monesta muutoksesta yhtäaikaa. Vietin sitten yhden illan leirintäalueen vessassa ravaten ja kamalista vatsakivuista kärsien. Tästä opimme, että jos syö tietyn ruokavalion mukaisesti, ei kannata saman päivän aikana syödä liian montaa erilaista juttua ;) Aamulla, kun sai herätä tällaisiin maisemiin, niin ei se huono olokaan enää harmittanut niin kovin:


Reissun aikana tuli käveltyä hurjasti! Monena päivänä aktiivisuusmittari kertoi, että askeleita on otettu yli 10 000! Yhtenä päivänä pelattiin jokunen tunti rantalentistäkin. Siellä se minäkin loikin ja juoksentelin ihan kevyesti! Hiekalla pelaaminen on toki raskasta, mutta siellä minä painoin menemään silti! Hih! :)

Reissun jälkeen lomaa onkin vietetty tässä kotosalla. Ensimmäinen projekti oli pyykinpesu ja vaatehuoneen siivoaminen. Kaksi päivää siihen vaatehuoneen siivoamiseen meni, mutta nyt alkaa näyttää jo hyvältä :) Päätin, että nyt lähtee kaikki liian isot vaatteet! Liian pitkään olen ajatellut, että joskus sitten käytän tätä ja tätä. No enpäs käytä, kun paluuta entiseen ei ole! :) Tällainen vaatevuori lähti kiertoon:


Tiistaina kävin siinä karussa inbody-mittauksessa... yäk, mitä lukemia! Jos osasin oikein tulkita, niin rasvaprosentti on 42,3. Paino oli tuon vaa'an mukaan vähän eri, kuin oman. Mittauksessa paino oli 107,6 kg. Oma vaaka sanoi samana aamuna 108,0 kg. Pääasia kuitenkin, että on vähemmän, kuin reissuun lähtiessä! ;) Niin ja hei, mulla on lihaksiakin! N. 30 kg mun kropasta on lihasta. Eli en mä ihan pelkästään ole vaan hyllyvää ja höllyvää ;)

Palkinnoksi mittaukseen uskaltautumisesta kävin ostamassa itselleni uudet treenihousut! Vanhat on aika valtavat ja arvatkaa mitä! Mä ostin sellaiset trikoot! Pituutta on polven alle, mutta ei ole liian kireät. Mä jopa uskalsin laittaa ne eilen päälle salille! ;) Olipa vaan muuten siitä mukavat treenihousut, että niiden vyötärön voi nostaa korviin ja näyttää toooosi paljon pienemältä! Eiks vaan? ;)



Eilen käytiin Jeritan kanssa treenaamassa yhdessä ja voi hitto! Se nainen huijas mua koko ajan! Aina jälkikäteen myhäili ja kyseli, että arvaapa paljonko oli painoja. Phuuh! Paljon! Mut ei selkeästi liikaa, sillä mä olen vielä hengissä ;) Kokeiltiin vähän uusia juttuja ja vaihtoehtoisia liikkeitä, jotta tulisi treeniin vähän vaihtoehtoja. Kyykkäsin Smith -laitteessa (vai miten se nyt oikein kirjoitetaan). Monttu auki vähän myhäilin, kun mulle kerrottiin, että minä siellä ähisin ja puhisin isossa jalkaprässissä 160 kg painoilla! Sitten tehtiin vähän rintaa, selkää ja olkapäitä. Kohta mun olkapäät ei enää ole niin aneemisen näköiset ;) Voimaa kuulemma löytyy, että en mä ihan tyhjää ole siellä salilla tehnyt :)

Hurjasti siitä saa kyllä motivaatiota ja intoa lisää, kun käy salilla noin ohjatusti treenaamassa. Ensi viikolla taas uudestaan ja sitä odotan jo hurjasti! :)

On myös ollut aika ihanaa, kun on ollut aikaa vaan itselleen. On voinut tehdä niitä asioita, joita haluaa. Sen päälle on rauhassa saanut tehdä ruokaa ja syödä, ilman houkutuksia. Sitäpaitsi, salaatti maistuu aika tosi hyvältä taas ;)

Nyt mä lähden kävelylle. Iltapäivällä mulla onkin aika kampaajalle, ihanaa! Muista säkin hemmotella itseäsi! Olet sen arvoinen :)

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Aina ne asiat ei ole ihan niin helppoja

Voi herranjumala, mikä viikko! 

Loman jälkeen paluu töihin viikoksi oli kamala. Töitä riitti ja samalla piti koittaa varautua uuteen lomaan. Eli hoitaa kaikki viikon rästihommat pois ja tehdä ennakkoonkin kaikki, mitä pystyy. Sen päälle sitten joku pöljä oli sopinut kalenteriinsa miljoonaviisisataatuhattatsiljoonaa asiaa. No okei, ei ihan niin paljoa. Mutta joka illalle jotain.

Kuluneella viikolla ei ole ruokakaan oikein maistunut. Tai tuntuu, että tonnikala on ihan kamala ruoka-aine. Salaatti on rasittavaa pureskella, kurkkuakin on rouskuttanut ihan tarpeeksi. Huoh. Ja niiden ruokien tekeminen vasta tuskallista onkin ollut! 

Koko viikon on myös väsyttänyt. Vaikka oisin nukkunut kuinka, niin silti. Sitten, kun väsyttää, ahdistaa ja *ituttaa, niin meikäläinen alkaa pillittämään. On sitten itketty ja ulvottu ja mietitty, että mikä oikein mättää, kun ei mikään toimi. Vaakakin on ollut ihan tyhmä koko viikon!

Torstaina alkoi tuntumaan siltä, etten tiedä mitä teen. Sitten mä pähkäilin, että voinko piinata Jeritaa näin hölmöllä asialla. Mitä jos tää olo ei nyt liitykään mitenkään salihommiin ja ruokavalioon. Keksin kuitenkin, että nämä asiat vaikuttavat mun koko elämään. Kyse ei ole pelkästään salilla käymisestä ja ruokavaliosta, vaan koko ajatusmaailman muuttamisesta ja missä ne ajatukset pyörii? Päässä. Eli voin kertoa niistä asioista, mitkä painaa mieltä. Toki piti vielä kaverilta kysyä, että onko se nyt ihan ok, että mä vaivaan toista tämmösillä jutuilla. Sen päälle sitten vielä piti kysyä, että mitä ihmettä mä sitten kirjoitan?! Veikkaan, että aika moni ymmärtää, mitä vastaukseksi tuli. Tottakai voin kirjoittaa ja pitää kirjoittaa suoraan, eikä kaunistella.

Minähän kirjoitin. Itkin ja kirjoitin. Kerroin rehellisesti asiat, mitkä mieltä painaa ja sen, että pelottaa. Pelottaa, että kohta en enää pysy ruodussa. Pelottaa, että palaan entiseen ja kaikki työ, minkä olen, menee hukkaan. Niin on ennenkin käynyt. Ja kun on taas uusi lomareissu tulossa. Toki nyt ihan Suomessa, mutta kuitenkin. Uusi mahdollisuus mokata ja ratketa! Jee, kivaa lomaa tämän ajatuksen kanssa.

Sitten mulle ladottiin vähän faktoja tiskiin. Tiivistettynä tällaisia: Paino putoaa, hyvässä tahdissa. Tahti on "hidas" sen takia, että käyn salilla ja lihakset kasvaa. Lihas painaa enemmän, kuin rasva. Väsymys voi johtua monesta tekijästä ja jos loman jälkeen ei helpota, niin sitten varmuuden vuoksi lääkäriin ja verikokeisiin tsekkaamaan, että kaikki on kunnossa. Ruokienkin vaihteluun tuli vinkkejä ja sain luvan syödä haikailemaani ruisleipää ja perunaakin! Voin luvata, että reissussa mä niin syön uusia perunoita!

Ruokamuokkaukset toki teen sitten Kalorilaskurin avulla. Eli kalorit pidetään samoissa, mutta täytyy sitten tutkia, mitä jättää normaalilta ruokalistalta syömättä, jos ruisleipää tai perunaa syö.

Näiden lisäksi puhuttiin, että menisin sellaiseen inbody -mittaukseen. Siinä selviää lihasmassan ja ylipäätään kehonkoostumusta. Siihen suostuin vain, jos Jerita tulee pitämään kädestä ;)

Lomareissun jälkeen on sitten tiedossa karua totuutta mun kropasta. YÖK. Mutta uskon sen antavan vähän uudenlaista motivaatiota hommien kanssa. Kun tietää oikeasti, mistä se oma kroppa koostuu, niin haluaa varmasti vielä enemmän sitä muutosta. Mittauksen päälle sovittiin sitten yhteinen treenikerta. Katsotaan, että päästänkö mä itseäni salilla liian helpolla ;) ja että tekniikat on kunnossa. Jotain muutoksia ohjelmaan on kai tulossa myös :) Loman jälkeen lisätään salitreenin lisäksi pari reipasta kävelylenkkiä meikäläisen viikko-ohjelmaan.

Tänään sitten osuttiin Jeritan kanssa samaan aikaan salille. Pyh, mitään osuttu, sehän selkeesti kyttää, että käynkö mä oikeasti treenaamassa! ;) Ei vaan. Mukava oli sitten vaihtaa muutama sana kasvotustenkin, niin sai vielä vahvistusta lisää kaikelle kirjoittelulle :)

Sitten yksi huomion arvoinen asia mun salikäyttäytymisestä! MUSTA on tullut ITSEKÄS! Joo! Ihan tosi! Ennen aina mietin, että no, en mä viitti tuupata johonkin ihan viereen tai esim. peilin eteen, jos joku selkeästi kaipaa sitä peiliä treeniinsä. Tänään näin, että yksi nainen siellä laski vinopenkin alas, jotta pystyy katsomaan treenaustaan peilistä. No, mulla oli enää jäljellä siellä vinopenkillä puuhailua, joten minä vaan marssin sinne, nostin vinopenkin kohdilleen ja kävin hommiin. Ei mennyt, kuin hetki, niin nainen katosi siitä mun selän takaa, hieman tuhahdellen. Eikä mulle tullut edes huono omatunto! Olen siis oppinut ottamaan oman tilani ;) Eikä mua enää edes paljon ahdista mennä sinne jonkun hillittömästi treenanneen tyypin viereen tekemään omaa treeniäni. Eihän tuloksia tule, kuin tekemällä :)

Tuloksista puheenollen. Viime viikosta paino oli nyt siis noussut 1,2 kg. Loman jälkeen uudella puhdilla se lähtee laskuun :)

Pakko oli ottaa kerrankin salin peilin kautta kuva, kun puhelin oli mukana. Onkos tämä nyt se selfie? ;) Paljon on tapahtunut, mutta töitä riittää. Mä odotan sitä hetkeä, kun noi mun kädet on lihasta, eikä rasvaa ;) Ja hei, toi paita, mikä mulla on päällä, on joskus ollut mulle kireä, nyt se roikkuu!