lauantai 16. elokuuta 2014

-20 kg!!!

JEEEEEEEEEE! Eilen saavutin yhden tavoitteeni! Vaaka näytti 104,6 kg. Se tarkoittaa, että mä olen pudottanut 20,2 kg!!! :)

Oli pakko laittaa jo eilen viestiä Jeritalle, kun tuo -20 kg meni rikki ;) Sieltä tuli tietysti onnittelut ja jatkotsemppaukset :) Tuli puhe myös siitä, että jos tahti jatkuu, niin nostetaan taas kaloreita vähän. Viimeksi niitä nostettiin pari viikkoa sitten.

Viimeisen kuukauden aikana ollaan treenattu myös Jeritan kanssa yhdessä useamman kerran. Saliohjelmaan tuli aika paljon muutoksia ja vaihtoehtoja, mikä taas antaa uutta potkua treeneihin. Oikein aina innolla odotan, että pääsee salille! :)

Olenkin tämän viikon ollut taas lomalla, niin on ollut aikaa keskittyä omiin asioihin. Ensi viikkoa odotan vähän kauhulla, kun paluu töihin on taas käsillä. Onneksi nyt on paikalla useampi työntekijä, niin riittää, kun kuroo omat työnsä viikon ajalta kiinni :)

Kävin eilen hieronnassa. Nyt löysin itselleni uuden, HYVÄN hierojan! Mun hartiat on aina niin jumissa, että ne pitää lämmittää hirmu hyvin, ennenkuin lähdetään kunnolla hieromaan. Monesti hierojat hieroo mua jotenkin sormenpäillä(?), sillä mun kroppa on hieronnan jäljillä sellaisilla pienillä mustelmilla. Mä olen aika monella hierojalla käynyt ja tasan yksi on ennen tätä osannut hieroa niin, että mä tykkään! :)

Tämä hieroja, jolla eilen kävin on sellainen kunnon bodari :D Ja hän oikeasti kuunteli, mitä vastaan, kun kysyy onko voimakkuus sopivaa. Hän oikeasti lämmitti lihakset hyvin ja hieroi koko kädellä, eikä pelkästään näpeillään. Alaselkä kuulemma oli suht ok, mutta yläselkään ja hartioihin, kun pääsi, niin oli kuin ois betonia tullut vastaan. Hups?! ;) Kaveri oli myös matkassa, niin hieroja totesi tälle meidän yhteiselle kaverille, että nyt joutui muuten oikeasti töihin. Hieronnan jälkeen minä olin ihan pihalla (hyvällä tavalla) ja hierojan paita oli aivan litimärkä, edestä ja takaa. Onneksi mulla on jo ensi viikolla töiden puolesta uusi hieronta-aika ja täytyy varmaan tälle bodarille varailla parin viikon päästä uutta aikaa :)

Eilen mulle tuli viikonlopuksi lenkkiseuraa. Taika-koira kyläilee täällä tämän viikonlopun. Tuo koiruus on kyllä ihan maailman ihanin! Ei vaadi paljon, ei häiritse ja höyryä koko ajan, mutta on läsnä <3

perjantai 1. elokuuta 2014

Kiukkuperse ;)

En ole oikein saanut blogia nyt kirjoiteltua. Paluu arkeen on tapahtunut. Olen miettinyt, että muutaman viikon tuloksetkin on jäänyt kirjaamatta ja sekin on vähän painanut mieltä. Miksi hitossa mä otan paineita jostain blogin kirjoittamisesta? Mielessä on pyörinyt muut asiat ja tuntuu, ettei tulosten kirjoittelu ole ehkä ollut se olennaisin, mitä tänne haluaa kirjoittaa. 

No, laitetaan nyt ne tulokset eka, niin pääsee niistä eroon. Voi sitten kirjoittaa ne muut ajatukset :) Takapakki on saatu kurottua pois. Olen ollut ahkera ja koittanut olla stressaamatta (viime viikkoina se nyt ei toki ole ollut mahdollista, kun töissä on ollut stressiä). 19.7. vaaka näytti 107,5 kg. 26.7. vaaka näytti 107 kg. Eli viime viikon lauantain myötä pudotusta on 17,8 kg! Kohta pääsen yhteen tavoitteeseen, eli -20 kg! Jokusen kuukauden kuluessa mä painan myös alle 100 kg! :) Aika siistiä! :)

Mä olen tässä miettinyt, että onkohan mulla päässä joku vika. Onhan se kiva, että ihmiset huomaa, että muutosta on tapahtunut ja on kiva, että kehutaan, kuinka näytän paremmalta ja hyvältä. Itse kun sitä muutosta ei näe ihan samalla tavalla. Kyllä mä joka päivä peiliin katson, mutta mä olen tämän kroppani kanssa koko ajan, niin en sellaista suurta muutosta huomaa. Mutta se, miksi tätä vikaa päässäni pohdin, niin mua ärsyttää suunnattomasti, että ihmiset kyselee, paljonko mä olen painoa pudottanut ja kommentoivat, että onpas tosi hienoa. 

A) Kysynkö mä koskaan keneltäkään paljonko ne painaa?! - En. 

B) Miten se nyt niiden muiden ihmisten mielestä on niin hiton hienoa, kun mä olen parantanut elämäntapojani? Miten se heidän elämäänsä vaikuttaa? - Mä vaan kysyn.

C) Miksi mun pitää kuunnella niitä kommentteja, jolloin kerrotaan, ettei itse pysyisi moiseen? - Niin, ei pystykään, jos ei päätä, että pystyy!

Muut ihmiset taitaisi olla kovin kiitollisia moisista kommenteista ja kyselyistä, mutta minä en. Mä en tästä muutoksesta ole hurjasti huudellut Facebookissa. En mä ole koko maailmalle kailottanut, että toteutan elämäntapamuutostani. Toki lähipiiri tietää, lähimmät ihmiset, ystävät ja työkaverit. Mutta ne näkee mua lähes päivittäin. Kailottamista varten mulla on tämä blogi. Täällä mä saan hehkuttaa sen, mitä haluan ja ne saa lukea, jotka sattuu tämän blogin löytämään ja haluavat lukea. Noin muuten tämä on mun oma, henkilökohtainen asia. Yhtä henkilökohtainen, kuin mun sairaskertomus tai mun alushousujen väri tai rintaliivien kuppikoko (mikä on muuten pienentynyt... Hmph..).

Mulle on aivan sama miltä mä näytän. Enemmän merkitystä on sillä, miltä musta tuntuu. Tältä musta tuntui eilen, kun makasin sängyllä, väärin päin, pää toisella tyynyllä ja varpaat tyynyllä, hetkestä nauttien: