tiistai 28. lokakuuta 2014

Mitä olen oppinut?

Viime postauksen jälkeen sain Jeritalta vähän vinkkejä siitä mitä voisin tänne blogiin kirjoittaa. Aloitinkin jo kovasti kirjoittamaan ja totesin, että nyt meinaa tupata liian paljon asiaa yhteen tekstiin. Keskitytäänpä tässä tekstissä siihen, mitä olen oppinut :)

Painoa mä olen enempi ja vähempi pudottanut vuoden 2007 jälkeen. Periaatteessa on siis ollut tiedossa, mitä pitäisi tehdä, mutta jossain vaiheessa se innostus vain lopahti. Nyt tätä uutta elämäntaparemonttia on takana 7 kuukautta ja 11 päivää. Ei meillä lasketa, mutta tähän oli nyt pakko laskea ;)

Mitä mä olen oppinut tässä reilun puolen vuoden aikana? Ainakin sen, että pitää syödä, paljon. Mun suurin ongelma oli aiemmin se, että en syönyt tarpeeksi. Söin paljon leipää. Oi, mä olisin voinut elää tuoreella ruisleivällä, juustolla, kurkulla ja kahvilla. Kahvia en kyllä ihan hirveitä määriä ole koskaan juonut (juon aina puolikkaita kuppeja ja niitäkin korkeintaan 4 päivässä), mutta tuollaisen kurkku-juusto -ruisleivän kanssa se on i-h-a-n-a-a! Nykyään sitä kroppa kaipaa vihanneksia ja hedelmiä. Ei pysty enää vetelemään pelkästään rasvaa ja hiilareita. Sen olen myös oppinut, että painon nousuun ja laskuun vaikuttaa hurjan moni asia. Vaikka söisi hyvin, mutta unohtaa juoda, näkyy se heti vaa'alla. Samaten näkyy se, jos ei nuku tarpeeksi tai on liikaa tekemistä ja sen myötä stressiä. 

Ehkä yksi hämmentävimmistä asioista on se, että mä olen oppinut elämään ilman sokeria. Ennen söin paljon karkkia, pullaa, jätskiä, kaikkea mahdollista ja mahdotontakin makeaa. Mutta mä olen pystynyt elämään ilman niitä! :) Toki olen leiponut, sokerittomia leivonnaisia. Olen syönyt sokerittomia karkkeja ja vähän suklaatakin. Mutta määrät on hyvin pieniä. Ei mene enää keksipakettia illassa tai levyä suklaata. Tunnistan kyllä, että se sama tapa on vielä tallella, mikäli jotain minulle sallittua herkkua olisi tarjolla. Mulla ei ole sellaista mekanismia, joka sanoisi, että riittää, kun syöt kaksi palaa suklaata, vaan pitää vetää koko levy, vaikkei se enää edes maistuisi hyvältä.

Alkuun olin kovinkin ankara itselleni. Oli pakko ehtiä salille 3 kertaa viikossa tai muuten olin tosi huono ihminen. Vaikka mulle kuinka yritettiin toitottaa, että paino tippuu, vaikka en liikkuisi lainkaan, jos syön oikein. No, sen tässä on oppinut, ettei se maailma kaadu, vaikka salilla kävisikin vain 2 kertaa viikon aikana ;) Jatkaa sitten seuraavalla viikolla siitä, mihin viimeksi jäi. Pinna toki kiristyy, jos ei pääse salille niin usein, kuin toivoisi :D 

Ankara olin myös syömisten suhteen. Tein eväät kiltisti mukaan, joka paikkaan. Ensin söin ihan pilkulleen kaiken, mitä oli ruokavalioon kirjattu jokaisen ruokailun kohdalle. Sitten opin, että porkkanaa tai vaikka omenaa voi syödä välipalana jossain muussakin välissä. Voikin syödä yhteensä vaikka 10 kertaa päivässä, kunhan eväät pysyy sallituissa kalorimäärissä. Teen edelleen eväät mukaan töihin, mutta nyt olen oppinut suhteuttamaan syömiseni, jos en voikaan syödä omia eväitä. Normaalina päivänä kirjaan kaiken kalorilaskuriin. Jos kuitenkin tulee joku työreissu tai joku ilta lähdenkin kavereiden kanssa ulos syömään, jää ruokailut kirjaamatta, sillä määriä on kovin hankala arvioida. Useimmiten sitä tulee silloin syötyä liian vähän, mutta toisaalta, ruoka voi olla rasvaisempaa, kuin itse tehtynä. Poikkeuksia ei kuitenkaan tule edes joka viikko, joten en ole siitä ottanut kovin stressiä. Olen oppinut tässäkin sitä armollisuutta ;)

Olen oppinut myös sen, että tämä "itsekseen" asioiden toteuttaminen on mulle hyvä vaihtoehto. En kaipaa vertaistukiryhmää. Minulle riittää, kun on yksi tuki ja turva, jolle voin esittää hölmöjä kysymyksiäni ja purkaa tuntojani aiheeseen liittyen :) Välillä kyllä on vähän huono omatunto, että tulee höpötettyä aiheen vierestäkin, mutta kovasti mulle on vakuuteltu, ettei se haittaa...

Oppinut olen myös sen, etten pidä siitä, jos salilla joutuu treenaamaan tungoksessa. Nautin siitä, kun voin mennä aamutuimaan salille (herätys tuolloin on klo 4.45 ;)) ja voin rauhassa, jonottamatta tai enempää miettimättä tehdä asiat haluamassani järjestyksessä. Olen kuitenkin vähän oppinut sitäkin, että jos salille pitää mennä tungosaikaan, voin mennä sinne lihaskimppujen keskelle ähisemään ja puhisemaan. Mun ei tarvitse väistellä ;)

Aamusalin jäljiltä, treeni-intoa muillekin toivotellen:




maanantai 20. lokakuuta 2014

Kukas sinä olet? :)

Olen viime aikoina huomannut, että blogia lukee useampi, kuin ne alle 10 ihmistä, joille olen tämän osoitteen antanut. Tiedän, että Jeritan blogista pääsee tätä minunkin blogia lukemaan ja se onkin varsin mukavaa! :) Nyt olen alkanut pohtimaan, että minkähänlaista lukijakuntaa täällä pyörii?!

Uskallatko paljastaa itsesi? ;) Kuka olet? Miten olet tänne eksynyt? Onko jotain erityistä, mitä haluaisit minun tänne kirjoittavan? :)


keskiviikko 15. lokakuuta 2014

TÄTTÄRÄÄÄÄÄ!

Ihan ei tällä hetkellä ole otsikon kaltainen olo, mutta sinne suuntaan tästä taas mennään. Syksy iski vasten kasvoja, jotenkin tuntuu, että erityisen rankasti. Vaikka kaikki on ihan hyvin, niin mieli on maassa ja pinna hieman kireähkö, koko ajan.

Kolme viikkoa meni sairastaessa ja toipuessa. Nyt on vihdoin tauti ja sitä ennen olleet ja sen jälkeiset olot selätetty. Siitäs sait! Viime viikolla kävin jo vähän kävelemässä, mutta sen jälkeen olo oli vielä niin kovin nuutunut. Päätin ottaa vähän rauhallisemmin ja kappas, olinkin lauantaina pelaamassa paintballia :D Selvisin kahdella mustelmalla ;)

Eilen kävin uudelleen inbody-mittauksessa. Edellisestä mittauksesta oli kulunut se 3 kuukautta. Rasvaa kehosta oli lähtenyt hurjat 5 kg. Lihasta oli kadonnut 100g... Mutta kohta se tulee takaisin, sillä mä pääsin tänään pitkästä aikaa salillekin! :)

Viime lauantai olikin jännä päivä, sillä vaaka näytti tällaista: 



Yksi tavoite saavutettu ja uusi asetettu ;) Seuraavaksi, jos pääsisis 80 kiloon. Mutta rauhassa, ajan kanssa :) Eikä tätäkään saavutusta vielä tajua. Tänään tosin salilla katsoin itseäni peilistä siinä touhutessa ja tajusin, että mähän alan olemaan hartioista saman levyinen, kuin lantiolta... Ei enää jenkkakahvat vetele ohi ;) Mutta ei se vielä kokonaan päähän ole mennyt, sillä eilen peilikuva näytti valtavalta...


Vaikka syksy ottaakin nyt ihan urakalla päähän, oli se Tampereella kovinkin kaunis tuossa maanantaina :)


torstai 2. lokakuuta 2014

Flunssaa ja rauhoittumista

Muutaman viikon vetämätön olo selittyi alkuviikosta. Flunssahan se sieltä tulla tupsahti! Lauantaina tuli käveltyä jonkun verran Helsingissä, viimassa ja sunnuntaina alkoikin aamu hieman karhealla kurkulla. Olo oli myös hieman nuupahtanut, mutta ei sitä sovi paikoilleen jäädä ;)

Sunnuntaina kiertelin Tikkurilan maalaismarkkinat pikaisesti läpi. Miksi niin pikaisesti? No, kun yrittää pitää nestetasapainoa yllä, eli juoda tarpeeksi vettä päiväaikaan, niin on KOKO AJAN vessahätä. :D Tuli sitten kiire kiertää markkinat ympäri, että pääsi Jumboon vessaan ja ruokakauppaan. Kauppailun jälkeen mut vielä houkuteltiin pelaamaan minigolfia. Muutama tunti raikkaassa ulkoilmassa, joka muuttui tuulen myötä melko viileäksi.

Sunnuntai-ilta menikin sohvan nurkassa, peiton alla hytistessä, mutta maanantaina lähdin silti töihin. Toki, kun ei lämpöä ollut! Tiistaina sitten jäin kotiin ja keskiviikkokin meni nukkuessa ja nuhaa ihmetellessä. Kunnon levon myötä uskaltauduin tänään töihin. Nenä on tukossa ja vähän on höhlä olo, mutta työt on sujuneet ihan mukavasti ;)

Nyt sitten kovasti odotellaan, että tauti menee ohi ja pääsee taas salille. On jo toinen viikko menossa ilman salia. Mun voimat ja lihaksethan katoaa kohta! ;) Mutta pitää ensin parantua kunnolla, ettei tule mitään pahempia tauteja tai sydänlihaksen tulehduksia kimppuun.

Niin joo, kohtahan se on taas lauantai, joten kerrotaanpa viime lauantain punnitustulos ;) eli vaaka näytti 100,9 kg. Se tarkoittaa sitä, että painoa on pudotettu maaliskuusta yhteensä 23,9 kg ;)

Nyt jänskäillään, mikä mahtaa olla tulevan lauantain tulos :)