keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Arki rullaa, aurinko paistaa ja hymyilyttää(kin)

Arki on alkanut rullaamaan kivasti uomissaan. Viime viikon ja kuluvan viikon aikana olen päässyt kivasti jo salillekin ja syömisetkin sujuu. Paitsi eilen sorruin vähäsen, kun tein pinaattilettuja... ;) Ei niissä letuissa mitään vikaa ole, paitsi jos niitä syö liikaa! Mutta tänään olen taas ruodussa :) Mitä nyt työnantaja velvoittaa syömään ulkona (työnantaja maksaa). Onneksi tarjolla on salaattipöydän antimet.

Eilen aamulla mennessäni salille järkytyin. Siis mitä hittoa?! JOKU on kehdannut viedä sen pukukaapin, mitä MINÄ olen aina aamuisin käyttänyt. M-I-N-U-N kaappi! Ai miksi käytän juuri sitä? No, koska se on lähellä hiustenkuivaajaa ja peiliä. Ei tarvitse sitten juosta kaikkien tukkamöhnien kanssa toiselta puolelta pukukoppia toiselle puolelle, hiustenkuivaajan luokse, kun on siinä läheisellä pukukaapilla. Sen lisäksi tuohon seinän viereen pitää jäädä yksi tyhjä kaappi, jotta sen kohdalle, penkille pystyy laskemaan tavaroita sieltä salikassista. Mutta jumankekka! Mun piti muuttaa mun toimia, kun MUN kaappi oli viety! Saattoi pieni kiukku iskeä:




Yllätin itseni viime viikolla salitreenin jälkeen tekemästä aerobista. Siis, olen sitä tehnyt ennenkin, mutta yllätin itseni JUOKSEMASTA! No okei, hölkkäämästä, mutta kuitenkin. Viime viikolla tein sen hieman vuorotellen, ensin pari minuuttia kävelyä ja sitten pari minuuttia hölkkää. Eilen sitten jäin kiinni siitä, että hölkkäsin 8 minuuttia putkeen! Enkä edes kuollut! Tänään sitten täräytin ja hölkkäsin 10 minuuttia! MINÄ?! Tämä löllykkä, joka ei koskaan voinut kuvitellakaan juoksevansa yhteen putkeen edes kahden lyhtypylvään väliä, kuolematta. 

Seuraavan kerran juoksuharjoituksia jatketaan ensi viikolla :) Tässä itsensä ylittänyt, 10 minuuttia juossut ja oman pukukaappinsa käyttöön saanut tyyppi:



Aurinko on kyllä niin ihana ja sen myötä jaksaa taas hymyilläkin! 

ps. Elämä on aika kivaa :)

maanantai 16. helmikuuta 2015

Vaatehuoneen siivousta, taas!

Asunnossani on vaatehuone, joka nielee yllättävän paljon erinäisiä tavaroita ja vaatteita. Vaatehuoneeseen on kiva piilottaa asioita, joita ei halua nähdä päivittäin. Vaatehuone on myös oikein oiva, kun on tarve tehdä pikasiivous, jos tulee esim. yllätysvieraita. Vaatehuoneeni on vaan suunniteltu ihanalla 60-luvun tyylillä, joten se ei ole ihan käytännöllisimmästä päästä. Tällä hetkellä vaatehuoneeni on myös syönyt yhden tv-tason, jonka poistin omasta käytöstäni, mutta se ei ole ihan vielä päässyt seuraavaan osoitteeseensa ;) Vaatehuone on siis hyvinkin täynnä.

Olen tässä vajaan vuoden (herranjumala! Ensi kuussa tulee vuosi täyteen tätä muutoshommaa!) aikana siivonnut vaatehuoneeni valehtelematta ainakin 5 kertaa. Olen siis aina vähän kerrassaan poistanut liian isoja vaatteita. Tällä hetkellä vaatehuoneessa onkin enää vain sopivia ja liian pieniä, eli motivaatiovaatteita :)

Päätin, että voin vihdoin luopua ensimmäisistä kunnon treenihousuistani, jotka olen ostanut joskus vuoden 2007 hujakoilla. Tuolloin pöksyt oli tooooooosi kireät ja sai pinnistellä, että sai kuminauhan vedettyä mahan yli... Nykyään pöksyt näyttää tältä:


Pahoittelut kuvan laadusta, mutta oli liian aurinkoinen päivä ja liikaa mustaa vaatetta päällä, niin tuo ensimmäinen kuva ei meinannut onnistua ilman salamaa... :)

Lauantaina muuten päästiin jouluaaton lukemiin painon kanssa. Vaaka näytti lukemaa 96,4 kg :) 

Ihanaa aurinkoista maanantaita! :)





tiistai 10. helmikuuta 2015

Ryhtiliikettä havaittavissa!

Viime viikot ovat vaihteeksi olleet hieman matalalentoa. Ehkä sen on osa lukijoista huomannutkin, kun päivityksiä ei ole oikein tippunut. Olen vähän sellainen ihminen, että kun menee kurjasti, en viitsi sitä yleisesti huudella, sillä asioiden vatvominen aiheuttaa vaan lisää kurjaa oloa. Keskityn mielummin siihen positiiviseen ja siitä kailotan enemmän ;)

Viime perjantaina olin aivan puhkipoikkikatki. Olin hakemassa itselleni hoitokoiraa hoitoon ja sielläkin kyseltiin, että mikä on, kun olen niin hiljainen. No, olin puuhannut jonkun verran ylitöitä ja mieli laahasi perässä. Väsytti aika urakalla. Perjantai-ilta menikin sohvalla nukkuessa (koiran kanssa lenkkeilyä lukuunottamatta). 

Lauantaina naputtelin Jeritallekin postia, joka ei ollut kovin hilpeää luettavaa. Yritin jopa vihjata, että tavoitteelle asetetun aikarajan voisi poistaa, kun tuntuu, että kaikki vaan ahdistaa. Jostain syystä se nainen ei ollut ihan suostuvainen mun suunnitelmaan?! Mä en ymmärrä ;) Taas voin vaan sanoa, että onneksi tuo ihminen on mulle takomassa järkeä päähän!

Viikonlopun aikana tapahtui kuitenkin ryhtiliike! Viikonloppuna tuli lenkkeiltyä koiruuden kanssa ihan rutkasti, sunnuntaina oli pesistreenit ja nyt olen käynyt rääkkäämässä itseäni salilla jo kahtena aamuna! :) Huomenna taitaa olla vähän takapuoli kipeänä, kun tänään oli takareisien päivä, enkä päästänyt itseäni ihan helpolla ;)

AINIIN! Ja eilen, tämä tyyppi yllätti itsensä! Teen salitreenien loppuun 10 min aerobista ja eilen sitten käpyttelin reippaasti juoksumatolla. Tuli olo, että tässähän voisi vähän koittaa hölkkäilläkin. Niinpä siinä sitten kävi, että vuorottelin kävelyn ja hölkän kanssa ja loppupeleissä hölkkäsin puolet ajasta! MINÄ?! Hölkkäsin 5 minuuttia! WUHUUU! :) 

Nyt on niin monena päivänä riekuttu, että huominen olkoon lepopäivä. Sen olen ansainnut :) 

Viikonloppuna nautiskeltiin elämän pienistä iloista, hienosta auringonnoususta...


...sekä lumessa pyörimisen mahdollisuudesta...


Näiden kuvien ja tunnelmien saattelemana lähden nauttimaan auringosta ja vien itseni hierontaan! :)

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Kokkailuhommia

En ole juurikaan blogiini kirjoitellut kokkailuistani, sillä en ole ajatellut asian kiinnostavan ketään. Nyt kuitenkin ylitin itseni, niin on pakko kirjoittaa onnistumisesta tännekin! :)

Tämän uuden elämäntavan opettelun myötä olen oppinut kokeilemaan mm. erilaisia ruokia. Nyt en muista mistä tämä kokeiluinnostus alkoi, mutta viikko sitten kuljin kaupassa etsien soijarouhetta. Löysinkin kyllä :)


Halusin kokeilla pystyisikö soijarouheella korvaamaan jauhelihaa. Ajattelin siis tehdä bolognesekastiketta. Netistä löytyi pilvin pimein ohjeita moiseen. Sitten osuin blogiin, jossa puhuttiin rouheen turvottamisesta pannulla. Monessa muussa paikassa ohjeistettiin turvottamaan rouhe erikseen x - määrässä nestettä. Useimmissa puhuttiin vielä liha- tai kasvisliemestä.

Minä kokkasin tähän tapaan:

1. Pilkoin sipulia ja valkosipulia ja paistoin niitä hetken pannulla, tilkassa öljyä. 

2. lisäsin pannulle 2 dl soijarouhetta ja vettä yhteensä 3,5 dl. Vettä lisäsin vähitellen niin, että aina kun neste oli hävinnyt pannulta,  laitoin lisää.

3. Laitoin pannulle mausteita, hyvinkin reilulla kädellä, sillä kaikkialla luki, että soijarouhetta pitää maustaa kunnolla, muuten se on mautonta.

Tältä eväs näytti tässä kohtaa:


4. Siirsin soijan pannulta kattilaan ja lisäsin 500g paseerattua tomaattia (yleensä käytän tomaattimurskaa, mutta nyt kaupassa käydessä oli käynyt erhe ;)). Tutkailtua kastikkeen koostumusta, lisäsin joukkoon ainakin 2 dl vettä. Annoin kastikkeen porista miedolla lämmöllä jokusen tovin, kunnes maitoon ja mausteita sai kyllä lisätä vielä.

Näin se kastike porisee:



Kastike sai porista miedolla lämmöllä loppupeleissä varmasti ainakin tunnin! Yleensä mun kärsivällisyys ei moista aikaa kestä, mutta onneksi olin syönyt aamupalan melko myöhään, niin nälkä jaksoi odotella ;)

Lounaaksi söin kastiketta pakastekasvisten kanssa ja illalla, kun tulee ruokaseuraa, keitän vähän tummaa pastaa seuraksi myös :)



Nam ja maiskis! :)


tiistai 3. helmikuuta 2015

Elämä pakattuna laukkuun... ja purettuna takaisin kotiin!

Tätä kirjoitusta olen koittanut saada aikaiseksi jo viime viikolla. Kiire ja oman ajan kaipaus teki julkaisun mahdottomaksi, joten alkuun vähän ajatuksia viime viikon reissuelämästä:

Reissuelämä alkoi viime viikon maanantaina. Kotini valloitti viikoksi putkiremonttia tekevät remonttimiehet. Eihän ne toki siellä mun kotona asuneet, mutta kuitenkin ;) Yksiössä asustellessa olo tuntuu ahtaalta, kun on pitänyt vähän siirrellä tavaroita ja tyhjentää paikkoja (josta muuten tuli mieleen, että unohdin nostaa peilin pois eteisen seinältä). Kaiken lisäksi vettä ei tietenkään saanut käyttää, joten totesin helpommaksi asustella muualla :)

Sunnuntai meni siis kotia kuntoon laittaessa, pakkaillessa ja kokkaillessa. Viikon lounaat ja aamupalat kiikutin työpaikan jääkaappiin ja pakastimeen. Aamupalat kivasti punnittuina ja pussitettuina :) Kyllä sitä melko kekseliäs on, kun vähän aikaa asioita mietiskelee ;) 

Viikon vietin ystävien luona. Suht kivuttomasti aika meni ja aika hyvin sain nukuttuakin, vaikka kaveri tuhisi vieressä :) Kun on elänyt itsekseen, on vähän hankala ajatella, että on muiden nurkissa. Tuntuu, että on tiellä ja on varpaillaan, ettei tee mitään väärin. Tavallaan ihan tyhmää, mutta tällainen mä olen. Tiedän myös, että jos joku olis mun luona (on ollutkin), niin ei se nyt mun arkea ihan niin hirmusti häiritsisi ja saisi hän siellä touhuta omin nokkineen, (melkein) kuinka haluaa :) Enempi asia siis stressasi minua itseäni, kuin ystäviä, joiden luona majostelin :) Taisin olla kuitenkin melko vähän häiritsevää seuraa ;)

Kävin heti tiistaina jo kotonakin ja tarkoitus oli hakea vähän reenivermeitä mukaan. En saanut kaikkea kerralla autoon maanantaina, kun oli muutenkin niin paljon kannettavaa. No, siellä oli sitten siirretty pesukone ja irroitettu väliovet ja yksi lipasto. Kaikki nämä oli siirretty vaatehuoneen oven eteen. Koitapa siinä sitten hakea vermeitä. En myöskään saanut toisia kenkiä, että oisin päässyt lenkkeilemään. Kipsuttelin sitten saappaissa menemään lauantaihin asti. Melkoinen hinku ois kyllä ollut treenaamaan!

Reissuelämä päättyi lauantaina. Perjantaina kävin jo kotona tutkailemassa ja mulle oli tullut sinne uusi ihana vessanpönttö! Voi iloa ja onnea! Kyllä meinasi itku tulla, kun tajusi, että pääsee omaan kotiin ja omaan vessaan ;)

Lauantai menikin sitten pyykätessä, ruokaa tehdessä ja omalla sohvalla maatessa. Voi jestas, miten ihanaa onkaan taas olla kotona! :)

Olin myös osannut reissuviikolla syödä oikein, vaikka en iltojen ruokia punninnutkaan erikseen. Mutta katsoin kyllä tarkkaan, mitä söin ja arvioin. Paino oli pudonnut lauantaiksi lähes samoihin lukemiin, kuin jouluaattona :)

Treenaamisen makuun yritin päästä heti eilen aamusella, mutta eihän se onnistunut! Mä olin salin ovella reippaana klo 5.30, mutta en päässyt kortilla sisään! Näin kyllä, että salin omistajan auto oli parkissa, mutta eihän hän sattunut juuri silloin siitä oven ohi kulkemaan, kun minä ruikutin oven takana. HMPH :( No, lähdin sitten kotiin laittamaan itseäni työläisen näköiseksi ja lähdin töihin päin. Totesin, että pitää tankata, jotta pääsee varmasti töihin asti. Pysähdyin vakkari huoltikselle, tuikkasin kortin koneeseen ja kone sanoo, että maksu hylätty! Siis mitä hittoa?! Kokeilin toisellakin kortilla ja sama tilanne! Sellainen alku maanantaille. Pääsin kuitenkin töihin asti, ilman tankkausta ;) 

Töihin päästyäni selvisi, että työkaveri ei tule töihin, luultavasti pariin päivään. No, mikäs siinä sitten. Hommiin vaan kiinni. Kyllä niitä töitä sai tehdäkin! Sama on ollut tänäänkin. Mutta kiva se on tehdä palkkansa eteen töitä :) Ja tiedän senkin, jos mä olen poissa, niin toiset tekee mun hommia, joten turha siitä on marista :)

Tein illalla iltalenkin jäähallille, kun kaverit ilmoittivat, että heidän jääkiekkojoukkueella on peli mun lähihallilla. Olen aina tykännyt katsoa jääkiekkoa ja tykkään naisten kiekosta, kun se on sopivan hidasta paikan päällä katsottavaa - jopa minä pysyn perässä ;) Kovasti vaan jäi  harmittamaan, että oli monta hyvää pelitilannetta, joissa ois tarvittu vähän lisää luisteluvoimaa, mutta sitä ei riittänyt. Hihkasin sitten yhdelle kaverille, että nyt keksitään mulle jostain hokkarit, että pääsen kokeilemaan, oisko luistelu kivaa ;) Luistimet saattaa löytyäkin ja nyt ehkä ois niille Jeritan kehumille jalkavoimille käyttöä, jos luistelu maittaa muuten :) Mä vaan en kestä sitä kaatuilemista, joten täytyy opetella niin hiton hyväksi luistelijaksi, etten kaadu ;)