sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Tapahtumarikas viikonloppu :)

Viikonloppuna on tapahtunut ihan hurjasti, niin oli vielä pakko alkaa sunnuntai-illan ratoksi naputtelemaan blogia :) Nyt teksti tulee puhelimella, joten katsotaan, miten se asettuu. Eli huomenna koneen ääressä korjaan asettelut ;)

Ensinnäkin: Suurkiitos teille lukijoille! Kyllä oli tämä neiti ihan äimänkäkenä, kun katsoin illalla, kuinka moni oli päivän aikana käynyt lukemassa blogia. Katselukertoja oli 98!!!! Wau! :) Osittain tuo varmasti johtui siitä, kun Jerita laittoi linkkiä jakeluun :)

Perjantain treenin jälkeen takamus on kyllä ollut kipeä, mutta en ole itkua vääntänyt ;) Eilen pidin lepopäivän, mutta pakkohan se oli vähän lähteä liikkeelle, vetreyttämään lihaksia. Kävin vähän shoppailemassa ;) Ostinpa itselleni vihdoin uudet treenikengät! Edellisistä alkaa pohja irtoamaan, niin tais olla aika ;) Ette kuitenkaan ikinä usko, mitä se myyjä kehtas mulle sanoa?! Kerroin, että edelliset kengät on ostettu varmaan 10 vuotta sitten. Se pojankloppi päätti viisastella ja sanoi, että kannattais kuulemma vaihtaa treenikenkiä vähän useammin! Mä yritin kyllä kertoa, että ne kengät on olleet aikanaan hyvin vähällä käytöllä... Pojalle tais ne kengät olla sydämenasia (olihan hän kenkäosastolla hommissa), kun ei tuo mun kommentti yhtään pehmentänyt. Mutta jumankekka! Mä olen luullut, että myyjien pitää myydä, eikä viisastella. Ei mitään käytöstapoja. Ostin kuitenkin ne kengät ja vähän muutakin...


Tänä viikonloppuna aamupalat ovat olleet isossa roolissa. Olen eilen syönyt iloisen aamiaisen ja tänään runsaan brunssin. Brunssin siksi, että olin aamupala-aikaan salilla ja lounasaikaan oli sovittu mäkitreeniä.

Lauantain aamupuuro :)

Sunnuntain brunssi :)

Aikaisemmin olen tuota tuttua mäkeä kavunnut korkeintaan 6 kertaa edestakaisin. Tänään mukana oli kuitenkin niin mahtavaa seuraa ja hyvä kirittäjä, että mentiin laskuissa sekaisin. Todettiin kuitenkin, että ainakin 10 kertaa mentiin ylös ja alas! :)


Tänään olen jaksanut leipoa ja kokkailla myös :) Nyt on sitten syöty TOFUmustikkapiirakkaa. Jep! Kaikkea hullua mut saadaankin kokeilemaan... ja sitten viime viikonlopun tapaan on syöty bataattiranskalaisia ja broileria, kun on ollut salipäivä ja on saanut syödä enemmän hiilaria :)



Piti syödä pieneltä lautaselta, niin sai syödä kaksi lautasellista :P

Kaiken päälle, olen viikonloppuna ottanut vastaan haasteen ja hymyillyt kameralle meikittä. :) Mites on muut naiset, otatteko haasteen vastaan? ;)

lauantai 30. toukokuuta 2015

Ensimmäinen vastaisku perinteisille treenikuville; Pullukka treenaa!

Oletteko huomanneet, että netistä löytyvissä treenkuvissa ja -videoissa on aina se hiton hyvännäköinen ja treenattu nainen tai mies? Niin, niin minäkin! En siis ole hiton hyvännäköinen treenattu tyyppi, mutta olen huomannut... Noiden kuvien myötä on sitten meikäläisen päässä pyörinyt ristiriita, sillä siellä salilla käy myös ihan "tavallisia" ihmisiä. Eikä kaikkien tavoitteena ole saada samanlaisia lihaksia, kuin niissä kuvissa olevilla.

Tuon lisäksi lisäravinteita ja proteiinipatukoita mainostaa aina se treenattu tyyppi. Ymmärrän kyllä, että varmasti kohderyhmänä on ahkerat punttien nostelijat, mutta... Kohderyhmää ovat myös muut! Kuten minä! Taatusti joukosta löytyy myös muita. Myynti voisi lisääntyä, jos siellä olisi sellainen tavallinen salillakävijä mainostamassa myös ;) 

Mä sitten puhuin tästä ajatuksestani Jeritalle. Kerroin, että tuli ajatus siitä, että jos tehtäis vastaisku perinteisille treenikuville. Jerita sanoi, ettei hullumpi idea ja lupasi kuvata! Mä en myöskään ihan hirveästi ole tuosta omasta treenaamisestani tänne kirjoitellut, joten nyt saa sitäkin puolta vähän avattua. 

Eilen käytiin Jeritan kanssa yhdessä treenaamassa ja olin pyytänyt nimenomaan pakaratreeniä, sillä olen huomannut erään ongelman... ;) Mun takapuolesta on kadonneet pehmusteet. Ei se siltä siis näytä, mutta sen huomaa istuessa. Riippuen vähän päivästä, niin istumasta noustessa saattaa sattua niin hitokseen. Takapuoli vähän niinkuin puutuu, mutta ei sitä pistele. Siis niin, kuin esim. kättä tai jalkaa, kun se puutuu.

Eilen alkoi siis projekti Pullukan Pakarat Piukaksi, kesäksi 2016 ;)

Mä olin salilla jo kiltisti tekemässä lämmittelyä ennakkoon, ettei mene hyvää treeniaikaa hukkaan siinä hommassa :) Lämmittelyn jälkeen suunnattiin askelkyykkäämään smithiin:






Tämän jälkeen mua pyydettiin jostain syystä kyykkäämään ihan ilman tankoa ja mun reittä kokeiltiin... Sitten tuli kommenttia: "Sulla pullottaa reisilihas! Susta on tulossa mies!" No okei, ei sillä ihan tota tarkoitettu ;) Mutta siis, treenauksen jälki näkyy, mikä tietysti on ihan kiva :)

Kun oli saatu jalat tärisemään siirryttiin hieman matalamme. Mä ajattelin, että JES! Tää on jotain istumahommaa! No...





Mä en ollut ihan oikeassa siitä, mitä tapahtuu ;) Tai no, aluksi piti istua lattialla. Selän takana on siis penkki ja sitten tuo tanko piti liikuttaa lähemmäs mua. Mut jätettiin jumiin penkin ja tangon väliin! Tanko piti saada tuohon mun ison mahamakkaran ja nivusten väliin ja sitten piti puristaa pakaroilla niin pirusti, että sai nostettua lantiota ylös. Oikeasti tuo oli ihan kiva liike, jonka nimeä en muuten tiedä/muista. Eikai niillä nimillä niin väliä ole, kunhan tietää mitä tekee?! :)

Tuohon asettautuminen on vaan yksin vähän hankalaa. Naurettiin ihan kippurassa, kun Jerita joutui vähän auttamaan. Harmi, ettei siitä saatu kuvaa :D Mä istun lattialla penkin ja tangon välissä ja Jerita seisoo mun edessä ja työntää tankoa :D Mitä tästä opimme? Ei sen treenaaminen tarvitse niin vakavaa olla! ;)

Seuraavana olikin vuorossa pakarapotkuja! Liike, jota olen vihannut aiemmin... Tuolloin kiloja oli muutama enemmän ja neuvot huonompia ;) Tästä sitten vaan, ryhti kuntoon ja kantapäällä potkimaan taaksepäin. Sitten, kun pakara ja takareisi väsyy, etureisi tulee apuun... Poltteli, kun sisulla vaan jatkoin, vaikka ei ois muka jaksanut ;)




Tuossa kuvassa tulee taas ilmi yksi kauneusihme! Kun alushousut pureutuu kivasti tuonne reiden ja pakaran välimaastoon. Mä kuitenkin menen salille treenaamaan, en miettimään sitä, mitä muut näkee ;) Olen kuitenkin salaa ottanut haasteen vastaan, mikä se ei kyllä oikeasti tainnut olla ;) Mutta jahka mun takapuoli pysyy kasassa, mä alan treenaamaan ilman alkkareita, piukoissa tirkoissa ;)

Pakarapotkujen jälkeen oli tarkoitus suunnata super squatiin, mutta joku muu treenasi siellä. Mentiin sitten viereen kytikselle ;) Taljaan laitettiin köysi ja paljon painoa. Sitten alkoikin taas melkoinen kyykytys!




Minä ajattelin, että tämän jälkeen se on ohi, niin epäs, kun se super squat vapautui! Siihen mentiinkin sitten pyllistelemään, kas näin:




Aavistuksen seison liian reunalla, jalat ois saaneet olla tuon levyn päällä kokonaan. Peilistä piti tarkkailla kovasti, että selkä pysyy suorana ja vatsa tiukkana. Tämä on kiva vaihtoehto suorin jaloin maastavedolle. Tässä pystyy myös lisäämään kivasti painoa, vaikka olkapäihin tuleekin vähän fritsuja :P

Joko tämä nyt ois tässä? No ehei! Kun sit lähdettiin vielä rääkkäämään loitontajia! Tätä olen tehnyt ennenkin.




Ensin tehtiin niin monta, kuin pystyin tekemään niin, että nojasin tuohon selkänojaan. Sen jälkeen siirryttiin tuohon penkin etureunaan istumaan ja jatkettiin. Ihan lopuksi istuttiin penkkiin perälle asti ja tehtiin siinä. Voin kertoa, että paljon paremmin tuntuu, kun istuu muualla, kuin ihan perällä ;) Ihana, ihana laite! :)

Se oli kiva pakaratreeni! Hiki tuli ja vaikka kovaa treenattiinkin, niin naurettiin myös välissä :) Näin se pullukkakin voi treenata! :) Kaikista kuvista vielä suuri kiitos Jeritalle! :)

perjantai 29. toukokuuta 2015

Liikkumista, ruokaa ja reissua

Viikko onkin hujahtanut vallan nopeasti! Monilla muilla kesän korvalla töissä hiljenee, ei meillä ;) Meillä on tasainen kiire ympäri vuoden ja tuntuu, että kesällä sitä kiirettä on entistä enemmän. Sen päälle sitten pesis on vienyt kolme iltaa tältä viikolta. 

Tällä viikolla on kuitenkin tullut liikuttua enemmän, kuin hetkeen. Toivottavasti sama draivi pysyy päällä :) Viime sunnuntaina kävin aamulla salilla tekemässä etureisille treeniä ja sen päälle illalla lähdettiin kaverin kanssa tekemään vähän mäkitreeniä.


Pikkuisen oli pakarat ja takareidet kipeänä, kun tuota mäkeä kuusi kertaa edestakaisin. Osan matkaa jopa hölkkäsin välillä! Treenikaveri oli niin hullu, että veteli askelkyykkyjä. Sairasta, sanon minä ;)

Viikolla oli vielä kahdet pesistreenit ja pesispeli. Tiistaina pääsin pitkästä aikaa hierontaan! Viikonlopun jalkarääkistä johtuen pakarat oli aika jumissa ja voi jestas, kun hieroja niitä hieroi! En tiennyt oisko pitänyt itkeä vai nauraa, mutta hyvältä se tuntui! Enkä ollut lähtiessäni yhtään niin kankealiikkeinen, kuin paikalle mennessäni :) 

Viime viikonloppuna sain taas kiinni ruuan laittamisesta. Olen siis toki syönyt ihan fiksusti viime aikoina, mutta viime viikonloppuna oikein innostuin taas tekemään ruokaa. Kiva syödä välillä jotain muutakin, salaatin lisäksi.


Bataattiranskalaiset testauksessa. Vähän olivat turhan paksuja, mutta hitsin hyviä! ;)


Salaatistakin voi tehdä näyttävää, vaikkakin vain itseään varten :) Just because I'm worth it ;)

Tällä viikolla olen myös hoitanut hyyyyvin tärkeitä asioita, jotka liittyvät alla olevaan kuvaan


Sain niin hyvää palvelua valokuvausliikkeestä, jonka vuoksi jätin tuon ketjun nettisivun osoitteen näkyviin ;) Passikuvat siis piti ottaa uutta passia varten. Nykyinen passi menee syyskuussa vanhaksi, joten ei välttämättä ihan hurja hoppu olisi ollut. Varmuuden vuoksi silti halusin uuden passin, tulevaa reissua varten, sillä: MÄ LÄHDEN BARCELONAAAAAAAN! ;) Kesäkuun loppupuolella on tuo reissu ja siitä alkaa useamman viikon kesäloma :) Joko saa alkaa pakkaamaan?! ;)



lauantai 23. toukokuuta 2015

Mitä, jos mä repsahdan?! Oliks tää nyt sit tässä?

Usein asioista kerrotaan vaan sitä kaunista ja onnistunutta puolta. Minäkin olen niin hitokseen hyvin pärjännyt tämän elämäntapamuutokseni kanssa. Vai olenko? Pitkällä aikavälillä kyllä, mutta mahtuu tähän matkalle repsahduksiakin...

Aluksi mä olin vaan jotenkin päättänyt, että nyt mennään ohjeiden mukaan ja piste. En oikein itsekään tiedä, miten siinä pysyin. Ehkä sillä, että kotona kaapeissa ei ollut herkkuja. Paitsi olipas! Sain suklaata koiranhoitopalkkioksi, mutta se säilyi kaapin ylähyllyllä (ei siis näkyvillä) 9 kuukautta. Osasyy varmasti oli myös se, että kaupassa en pysähtynyt karkkihyllylle, kuten vanhaan tapaan. Pullatkin koitin kiertää kaukaa ja jätskialtaan. Kaupassa mulla oli aina kauppalista mukana. Pidin myös ruokailuvälit tasaisena, niin ei ehtinyt tulla himoja. Nälkäisenä sitä usein alkaa himoitsemaan herkkuja.

Sitten tuli joulu. Sain luvan kahtena päivänä syödä, mitä halusin. Jouluaattona maistoin suklaata pitkästä aikaa. Siitä meinasi tulla ihan huono omatunto, vaikka siihen lupa olikin. Sitä oli myös vähän pettynyt itseensä. Kun oli niin pitkään pystynyt olemaan ilman ja nyt sitten pitää sortua. Pettynyt olin myös siihen suklaaseen, kun se ei ollutkaan niin pahaa, mitä sen olisi pitänyt olla. :(

Joulun jälkeen homma sitten karkasi käsistä. Joulusuklaat tuli alennukseen... Jos niitä ei voi ostaa, niin sitähän jää hyvästä tarjouksesta paitsi! Tai jos ostaisi niin paljon, että niitä syödessä tulisi toooosi paha olo? Ostin. Yritin. En saanut pahaa oloa. Loppupeleissä mua vaan kiukutti niin huolella, että piti ne joulusuklaat kantaa autoon odottamaan muita syöjiä. Keittiön kaapeissa ne olis huutaneet mun nimeä liian kovaa.

Joulun jälkeenhän tulee muuten uusi vuosi! Vuoden vaihteen jälkeen on aina hyvä aloittaa uudestaan. Eiks je? Jepjep. Yritin mä kyllä, mutta sorruinpa taas. Tais mennä ihan pari muutakin päivää, kuin ne ennalta sovitut joulun kaksi päivää. Mutta kun kerran homma meni ihan persiilleen, niin onko millään enää mitään väliä? Eiks sitä voi nyt sitten mättää ihan miten vaan?! Mä pilasin jo kaiken!

...vai pilasinko? Jos jatkan samaan malliin, niin tulokset ainakin häviää aika pian. Mutta jos vaan saisin pidettyä painon tässä ja silti söisin sitä suklaata?! Onhan sekin vaihtoehto. Mun onneksi kehiin hyppäsi järjen ääni Jerita. Jerita on siitä kiva tyyppi, että se sanoo asiat suoraan, mutta se ei tallo maanrakoon. Jerita sai mut havahtumaan siihen, että mä saan mokata, mutta jos jatkan mokailua, niin homma on metsässä. Nyt vielä mä en ole pilannut mitään. Joo, vähän on otettu takapakkia, mutta eteenpäin päästään kyllä, jos MÄ oikeasti haluan. Kukaan muuhan ei mun suusta ole väkisin tunkenut alas niitä suklaita tai kukaan ei ole mun puolesta päättänyt, että mä haluan syödä fiksusti.

Nyt mulla on kerran kuussa herkkupäivä. Sen avulla mä saan itseni pidettyä kurissa. Toki reissun päällä ja arjesta poikkeavissa tilanteissa on omat haasteensa. Mä saatan välillä jopa miettiä, että miltä joku maistuikaan suussa (yllättävän hyvin sitä muistaa) ja maistuiko se oikeasti niin hyvälle, kuin se näyttää tai tuoksuu?!

Maailma ei kaadu siihen yhteen suklaapatukkaan, karkkipussiin tai munkkipossuun. Mihin se sitten kaatuu? Siihen, jos päätät luovuttaa. Kannattaa miettiä, mitä ihan oikeasti haluaa. Millaista on se sun elämä, mitä sä haluat elää? Mun kohdalla se on hyvää oloa, pitkäaikaisesti. Se koostuu sopivassa suhteessa syömisestä, liikunnasta, ystävistä, perheestä ja mukavasta työstä.

Sitäpaitsi, voi leipoa myös kevyesti! Tässä palassa on 53 kcal; 5,4 g proteiinia, 3,7 g hiilaria ja 1,6 g rasvaa. Minusta ihan hyvän näköinen ja makukin on kohdallaan!




Miten selviän ruokavalion kanssa reissuista?

Ruokavalion noudattaminen kotioloissa on suhteellisen helppoa. Ostaa kaupasta oikeat eväät ja syö ohjeiden mukaan. Se elämä ei kuitenkaan ole aina siellä kotona olemista, vaan välillä voi eteen tulla esim. työreissuja tai ihan vaikka omia vapaa-ajan matkoja. Mitenhän näistä sitten selviää ruokavalion kanssa? 

Reissuissa ei aina ole mahdollista käyttää jääkaappia, joten sen rahkapurkin ja broilerin roudaaminen mukana ei ole ehkä ihan fiksuin vaihtoehto. Reissusta vähän riippuen, pyrin selvittämään muutamia asioita etukäteen: jos on joku järjestetty reissu, milloin on ruoka-aika ja missä syödään?! Missä majoitutaan? Miksi mä niitä sitten selvittelen? Näistä tiedoista riippuu se, kuinka paljon kannan omia eväitä mukana. Jos lähistöllä on kauppa, pärjään vähän vähemmällä eväsmäärällä. 

Mitä se eväs sitten on, mitä mukana kannan? Kurkkua, porkkanaa, kirsikkatomaatteja, hedelmiä... Ruisleipää, tonnikalaa... Nuo kaikki säilyy lämpimässä. Silti mulla on usein reissun päällä nälkä, kun ei onnistu tuo tasaisesti syöminen... Eräällä koulutusreissulla illallista syötiin vasta klo 20:00 ja tässä tulos: 

Koska syödään?! Karrrrmea nälkä!


Aina ei ole mahdollisuutta kantaa eväitä tarpeellista määrää mukana, varsinkaan, jos reissu on pitkä. Aina ei voi myöskään voi itse tehdä sitä ruokaa, vaan täytyy syödä ravintolassa. Laivareissuilla helpoin valinta mulle on ollut buffet. Onhan siellä buffassa paljon houkutuksiakin, mutta siellä ainakin saa syödä tarpeeksi! Voin luvata, ettei esim. salaatti, kurkku ja tomaatti lopu kesken ;) Buffasta löytyy myös monenlaisia kasvisjuttuja (kunhan katsoo, ettei ne ole uitettu rasvassa, kermassa ja juustossa). Tarjolla on myös kalaa ja broileria. Laivayhtiön nettisivuilta voi muuten tarkistaa tarjonnan etukäteen, niin on helppo tehdä valintojakin ennakkoon! Eikä edes tarvitse olla ilman jälkiruokaa, jos jälkiruokapöydästä löytyy hedelmiä, joita ei ole uitettu sokeriliemessä! :)

Lounaan valintoja eräältä koulutusreissulta. Ongelmaksi muodostui liian pieni lautanen ;)


Toisinaan on sitten vaan mentävä sinne ravintolaan ja syötävä jotain, mitä listalta löytyy. Suomessa ravintolassa syöminen on helppoa, kun voi ihan suomeksi selittää, mitä haluaa ja mitä ei. Ulkomailla asia voi olla pieni haaste, mutta sekin on selätettävissä! ;) Ravintolassa tilatessa voi sen broilerin tai kalan ottaa ranskalaisten/perunan sijaan vaikka erilaisilla vihanneksilla tai salaatilla. 

No mitäs sitten, jos muut haluaa mennä hampurilaispaikkaan, etkä halua olla ilonpilaaja? Tee fiksuja valintoja! Onko pakko ottaa se jättiateria? Mitäs, jos tilaisit vaikka salaatin tai vaikka wrapin/tortillan (niissä on monesti ihan oikeaa broileria)? Saattaahan se olla niinkin, että joskus sitä hampurilaista tekee vaan niin hulluna mieli, että se on pakko saada. Ota sitten pelkkä hampurilainen, jätä ne ranskalaiset syömättä!

Mä olin viime kesänä Englannissa useamman päivän ja siellä ei tunnetusti syödä ihan kevyintä ruokaa. Miten mä siellä pärjäsin? Hyvin, kun tein niitä oikeita valintoja.  En nähnyt nälkää ja silti tulin reissusta muutaman sata grammaa kevyempänä, kuin sinne lähdin. 

Joku saattaisi kysyä, että miksi sä siellä reissussakin pingotat? Pingotanko mä oikeasti vai teenkö loppuelämäni kannalta hyviä valintoja? Eikö se reissu itsessään riitä mukavaksi vaihteluksi, miksi pitäisi mättää samalla? Voihan sitä ruokaa mättää kotonakin. Miksi mä reissun takia haluaisin ottaa takapakkia tavoitteideni kanssa? Kyseessä on elämäntapamuutos ja se reissu on osa mun elämää, jonka tapoja opettelen muuttamaan. En mä elä pelkästään kotona, neljän seinän sisällä.

Sitten, kun on tehnyt ja tekee jatkossakin niitä oikeita valintoja, voi ostaa sellaisia vaatteita, joita ei olisi koskaan voinut kuvitella pitävänsä:

Toivottavasti uskallan laittaa tän oikeastikin päälle, etten vaan ostanut kallista yöpaitaa ;)


Mun päätökset, joita kukaan ei voi tehdä mun puolesta. Mun päätös on pyrkiä tekemään hyviä valintoja, kun syön. Se parantaa mun oloa ja elämänlaatua. Kyseessä on kuitenkin Mun Elämä.




sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Ja minähän vastaan! :)

Kysymyksiä edellisen postauksen jäljiltä tulvi järjettömiä määriä! No ei vaan :) Ymmärrän kyllä, että blogiin kommentoimiseen voi olla melkoinen kynnys. Ehkäpä ensi kerralla kysymyksiä voi laittaa sähköpostiinkin :) 

Mutta ei hätää! Jerita kirjoitteli mulle muutaman kysymyksen, joihin voin vastailla. Osa kysymyksistä on varmasti sellaisia, joihin olen ennenkin vastannut, mutta kertaus on opintojen äiti ja asioiden edetessä ajatuksetkin saattaa muuttua ;) Aiemmin olen vastaillut Jeritan esittämiin kysymyksiin tässä postauksessa, mutta siinä taisin avata enemmän ajatusta siitä, mitä olen oppinut. Nyt kysymykset on vähän tarkempia, joten vastailen niihin ihan yksitellen.


1. Mikä on ollut helpointa/vaikeinta projektin aikana?

Se, mikä on ollut helppoa tai vaikeinta, on tässä matkan varrella välillä vähän muuttunut, mutta niinhän se pitääkin olla, kun koko ihminen ja tavoitekin aina välillä on muuttunut :)

Sanoisin kyllä, että helpointa on ollut syöminen. Mä olen aina ollut hyvä siinä ;) Olen aina myös tykännyt hyvästä ruuasta. Nykyään se ruoka on vaan siitä niin hyvää, kun maistaa ihan oikeasti niiden ruoka-aineiden maut! Ne ei ole hukutettuna rasvaan tai kermaan. On ihanaa syödä hyvää ruokaa, joka ei ala edellämainittujen tuotteiden vuoksi närästämään.

Vaikeinta oli alkuun se, kun piti selittää kaikille, miksi on omat eväät matkassa. Myös niiden eväiden tekeminen oli välillä vähän raskasta. Ja niiden eväskippojen tiskaaminen otti myös aivoon! Nykyään vaikeimpia hetkiä on ne, kun ihmiset kyselee, mitä mulle on tapahtunut? Vastaan kyllä, mutta se alkaa kiukuttamaan, kun aletaan kertomaan, kuinka itsensäkin PITÄISI tehdä ja kyllä silloin joskus on pudotettu painoa, mutta... No mutta, KYSYINKÖ mä, ootko sä joskus pudottanut painoa?! Mikä velvoite mulla on kuunnella niitä (teko)syitä, miksi sä olet sen näköinen tai oloinen, kuin olet? Joskus ois myös kiva puhua jostain muusta, kuin tästä elämäntapamuutoksesta.

Erityisen vaikeaa on ollut myös huomata ne negatiiviset muutokset kehossa. Asia, josta kirjoitinkin joku aika sitten. Ei ole kovin kaunista katseltavaa tämä kroppa, kun allit hyllyy jne. Eli tavallaan tässä taistellaan sen saman asian kanssa, kuin ennen elämäntapojen muuttamista: Kroppa näyttää kamalalta, nyt vaan vähän eri tavalla. Olo on kuitenkin parempi ja onneksi Suomessa eletään vaatteet päällä ;)

Vaikeaa on ollut opetella olemaan itselleen armollinen. Tiettyyn pisteeseen asti täytyykin olla tiukka ja pitää kiinni rajoista, mutta hulluuteen asti ei tarvitse mennä. Minäkin olen vain ihminen, jonka elämässä tilanteet muuttuu.


2. Miten torjut mielitekoja?

Tähän on ärsyttävän yksinkertainen vastaus: Yritän pitää ruokailun säännöllisyydestä kiinni. Mieliteot yleensä tulee silloin, kun on nälkä tai on syönyt vähän huonosti. Haastavinta tämä on reissun päällä. Silloin laukussa on hyvä olla matkassa esim. porkkanoita tai omenaa (ne on helpoin kuljettaa mukana, eikä tarvitse olla kylmässä).


3. Koetko syömäsi ruoan olevan jotenkin rajoittunutta (onko kieltoja?)

Suurin rajoite taidan olla minä itse ;) Tottakai alkuun Jeritan tekemän ruokavalion myötä tuntui, että syönkö mä vaan näitä tiettyjä juttuja, yök! Ja muutamiin juttuihin tuli jopa vähän stoppikin, kun niitä söi pitkään. Nykyään, kun on annettu kalorimäärä, jonka mukaan syön, voi itse päättää mitä syö :)

Kieltoja... No itse taisin silloin alkuun vähän vahingossa asettaa itselleni sokerikiellon, kun sitä ei ruokavaliossa ollut. Mutta se teki aika hiton hyvääkin ;) Tällä hetkellä on myös tuo maidottomuus testissä, mikä on aiheuttanut vähän päänvaivaa. Mutta periaatteessa kaikkea saa syödä, kun sen mahduttaa kaloreihin. Laittaa se kyllä miettimään, että haluaako syödä pari kämästä sipsiä, vai kunnon lautasellisen esim. broiskua ja ihanasti maustettuja vihanneksia! ;) Niiden kanssa voi sitten vielä syödä vaikka jotain kevyttä herkkujälkkäriä, minkä on itse kehitellyt ;)


4. Herkutteletko?

Ah, mikä kysymys maailman pahimmalle herkkupers...! Eikun! Herkuttelen :) Herkut on vaan vähän muuttuneet :) Ja sit ihan "tavis"herkkuja, kuten karkkia, pullaa tms. saa syödä herkkupäivinä. Mä en osaa vetää siihen muuten sopivaa rajaa, niin on täytynyt asettaa herkkupäivät. Tällä hetkellä ajatuksissa on, että päivä on korkeintaan kerran kuussa. 


5. Onko nälkä?

No on tietysti, jos ruokailuiden väliin jää jostain syystä liian pitkä aika! Mutta ruokavalion takia ei ole tarvinnut nähdä nälkää. Syömistä riittää kyllä, kun vaivautuu vähän katsomaan, mitä syö.


6. Onko terveytesi parantunut?

On kyllä :) Olen päässyt kokonaan eroon verenpainelääkkeistä, joita kerkesin syömään vissiin 1,5 vuotta. En enää edes muista! :D Mulla ei ole enää samaan malliin rytmihäiriöitäkään, kuin joskus oli. 

Nyt tuntuu vähän kornilta kirjoittaa, että päänsäryt on vähentyneet, kun kolmatta päivää jomottaa päätä ;) Mutta tuossa meni varmaan vuosi, kun en ottanut yhden yhtä särkylääkettä päänsärkyyn. Ennen päätä särki joka viikko, vähintään kerran.

Mun murtunut jalka ei kiukuttele yhtään niin paljoa, kuin aiemmin. Eikä tuo jalka ole enää este/tekosyy liikkumiselle. Jalkapöydässä on siis ulkosyrjässä luutunut murtuma ja sisäsyrjässa, viimeisen tiedon mukaan myös pieni murtuma, joka ei ole luutunut... 


7. Miten lähipiirisi on suhtautuntut asiaan, tyrkyttääkö pullaa tms.?

Nyt täytyisi miettiä, miten lähipiirin rajaisi ;) Mutta ihmiset, joiden kanssa tulee oltua usein tekemisissä, suhtautuvat nykyään hyvin. Pullaa tai herkkuja ei enää tyrkytetä, kun olen asiasta sanonut tarpeeksi monta kertaa ja joskus jopa ärähtäen (äiti parka).

Välillä kyllä tulee myös kurjia kommentteja. Kerrankin tässä oli kahvipullaa tarjolla, minä en sitä ottanut ja sitä kommentoitiin: "Ai, sä oot noin tiukkis!" Niin, mun mielestä se on kuitenkin mun itsemääräämisoikeus, milloin syön pullaa ja milloin en :)

Isä on pudottanut tässä viime vuosien aikana painoa aika rutkasti ja hänen kanssaan vähän kisaillaan, kumpi on pudottanut enemmän. Viimeksi tulleen tekstiviestin perusteella iskä on nyt johdossa tämän viimeisimmän pudotuksen kohdalla ;) Veikkaan, että jos kokonaispudotusta koko elämän aikana katsottais, niin mä oisin johdossa ;)


Löysin eilen iltapäivälehdestä aivan loistavan sarjakuvan ja jotenkin se sopii minusta tämän postauksen loppuun:


Mukavaa sunnuntaita ;)

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Kysy!

Blogin lukijamäärä on lisääntynyt siitä, kun viimeksi olen tämän mahdollisuuden antanut, joten jospa se nyt ottaisi tuulta purjeisiin vähän paremmin :) ELI:

Nyt sinulla on mahdollisuus kysyä! Minkälaisia asioita haluaisit blogistani lukea? Mikä on jäänyt askarruttamaan? 

Jätä kysymyksesi kommenttiosioon! Niin minäpä kyllä kerron vastauksia ja ajatuksiani, paitsi jos kysymys on mielestäni liian henkilökohtainen, mutta senkin lupaan perustella! ;)




Sairastelua ja maidottomuustestiä

Kuuluu paljonkin! Eilen tuntui, että elämä on ihan kurjaa ja mikään ei pelitä. Eilen kuitenkin uskalsin avautua vähän muutamalle ystävälle ja hups vaan, tänään olo on kevyempi! Vaikka asiat eivät vielä ratkenneet, mutta eipä tarvitse yksin kantaa koko taakkaa :)

Tätä kevättä on varjostanut sairastelu. Viimeisen kuuden viikon aikana olen ollut kahdesti sairaana. Sekös sitten sieppaa, kun ei pääse oikein liikkumaan ja kun se liikkuminen on ollut mulle tapa nollata päätä. Sairastelu on myös vienyt voimia, kun koko ajan on väsyttänyt. 

Sairastelun lisäksi töissä ja vapaa-ajan asioissa on ollut ongelmaa. Asioiden kasautuessa ja painaessa mieltä, meikäläisen pinna lyhenee huomattavasti. Yksi ystävä kerran kommentoi, että mulla on lehmän hermot. Se saattaa kuvata sitä, miten paljon mä normaalisti kestän ja siedän asioita ;) Nyt niitä hermoja ei ole juuri ollut. 

Jeritalle olen marissut tästä sairastelusta ja sieltä tulikin nyt sellainen testaamisen arvoinen vinkki. Pohdittiin sitä, käytänkö paljon maitotuotteita. Yhden ystävän kanssa tästä maitotuotteiden käytöstä puhuttiin myös kuluneella viikolla. Hän sanoi, että on lukenut, että etenkin rasvattomia tuotteita käyttämällä antaa bakteereille hyvän kasvualustan kehossa, sillä ne on niin pitkälle prosessoituja tuotteita. No, minähän syön rahkaa ja jogurttia, juustoja ja laitan kahviini maitoa. Jerita sitten vihjas, että voisi kokeilla olla esim. kuukauden ilman ja katsoa miten se vaikuttaa. SIIS MITÄ?! Ilman MAITOTUOTTEITA?! Mun lempiherkkuja. HMPH! Mä yritin vähän vihjata, että jos vaan vähetäisin, esim. niin, että käyttäisin vaan kahvimaitoa?! Se ei kuulemma oikein sovi, kun pitäisi testata olla kokonaan ilman. No munhan pitää tunnetusti aina inttää vähän vastaan. Tosin Jeritan kanssa oon oppinut, ettei kannata :D Tai lähinnä, kun tiedän, että vähän aikaa asiaa mutusteltuani, olen valmis kokeilemaan. Tuo mutusteluaika on lyhentynyt huomattavasti tässä viime aikoina ;)

Meikäläinen sitten reippaana haki perjantaina kaupasta vähän soijamaitoa kahviin ja soijajogurttia. Molempia olen aikaisemminkin käyttänyt. Soijajugge ei vaan ole ollut ihan mun juttu, mutta kai siihenkin tottuu? Ainakin niin mulle vakuuteltiin. Soijamaitoa olen juonut kahvissa, kun ystävä on tehnyt kotonaan mulle lattéa. Se on ollut aika herkkua! :) No, minäpä sitten eilen laitoin aamukahviini sitä soijamaitoa ja näin kävi:


Ei kovin herkullisen näköistä ;) No, sainkin sitten hyviä vinkkejä, että olisi kannattanut ostaa se maito kylmähyllystä, eikä kananmunien vierestä... Mä niin tykkään näistä jälkiviisasteluista ;) Yksi kaveri sitten kertoi, että mun kahvi on ollut liian kuumaa, kun olen kaatanut sen maidon sinne. Pitääkö tässä sitten kylmää kahviakin alkaa juomaan?! Kylmä kahvi kaunistaa, mutta kohtahan ihmiset jo sokaistuu, jos pitää kylmää juoda... Tänään kahvi sai jäähtyä hetken aikaa kupissa ja kaadoin sitten soijamaidon päälle, hyvää tuli! ;) Nyt täytyy vaan töihinkin ostaa tuota maitoa, muuten jää kahvit juomatta ja sehän ei sovi! ;)

Loppuun vielä pari kuvaa, ilostuttamaan elämäänne ;)

Olin pari päivää koulutusreissulla ja joskus aikanaan sitä tuli pohdittua, että mitenhän niistä selviää, kun ei syödäkään omia ruokia, vaan on evästä valmiista pöydästä... Hyvin selviää, kun tekee oikeita valintoja! Vähän voi toku tulla katseita, kun lautanen on lapattu niin täyteen ;)



Mulla on ollut myös meneillään hiusten kasvatusprojekti ja homma on edennyt jo nii pitkälle, että mä saan saparot! Tässä olin myös uskaltautunut vähän kävelylle (olipa vaan raskasta!) sairastelun jälkeen (toivottavasti ne loppui nyt).



Mukavaa sunnuntaita ja hyvää äitienpäivää!