torstai 27. elokuuta 2015

Nammmmmmm! Porkkanakakkua!

Entisessä elämässä mä opettelin tekemään hitsin hyvää porkkanakakkua. Löysin sen ohjeen vahingossa netistä ja se oli kyllä hyvää! Nyt teen ehkä jollekin karhunpalveluksen, laittamalla herkkukakun linkin tänne... tai sitten nyt testataan sitä kanttia ;) Täällä on siis se ihana ohje: http://www.chezmarius.fi/#article/1126

Olen usein miettinyt, että mitenhän sitä tuollaista mehevää porkkanakakkua voisi tehdä kevyemmin. Koska se porkkanakakku on vaan niiiiiiiiiiiin hyvää! Osuipa sitten silmiini eräs blogi jota seuraan ja sielläpä kerrottiin porkkanakakkuleipomuskokeilusta. Ohjetta pääset tutkimaan täältä: http://fitever.fitfashion.fi/2015/08/27/sokeriton-gluteeniton-ja-jopa-maidoton-kakku-voiko-se-olla-hyvaa/

Nyt sitten iski innostus kokeilla itsekin. Kun kerran joku muukin, niin miksen minäkin?! ;) Päätin testiksi tehdä oman version ja katsoa mitä syntyy. Näillä mentiin:
100g valkuaista
100g lupiinijauhoa
50g kookosjauhoa
160g Alpro soya natural kookoksella (jugurttia)
240g porkkanaraastetta
Karppisokeria
Kanelia
Kardemummaa
Leivinjauhetta
Suolaa

Ensin vaahdotin valkuaiset ja karppisokerin kovaksi vaahdoksi.
Sitten olisi kai oppikirjojen ohjeistusten mukaan pitänyt varovasti käännellä vuorotellen jauhot ja porkkanaraasteet sekaan. Meikäläisen oppikirjaohje hutkas kaikki kuivat aineet valkuaisvaahdon päälle, heitin jugget perään ja sekoitin sähkövatkaimen pienimmällä teholla sekaisin. Lopuksi porkkanaraasteet sekaan ja taas vatkaimella sekaisin.

Taikina vuokaan, vuoka uuniin, jossa on 200 astetta lämpöä. Paistoin ainakin 30 min, luultavasti enemmän :D

Ilman kuorrutusta kakun arvot/100g:
94 kcal
P. 10.7 g
H. 5 g
R. 3.4 g

Kuorruruksen voi tehdä vaikka maustamattomasta tuorejuustosta ja jugurtista. Meikäläinen teki soijakermasta ja jugurtista, kun tuorejuusto oli muuttunut valkoisesta vihreäksi ;)
Nam ja maiskis! :)


maanantai 24. elokuuta 2015

Jännä päivä ;)

Jos joku on lueskellut blogiani pidempään, saattaa ehkä muistaa kirjoituksen, jossa puhuin yllättävästä joululahjasta. Sen tekstin löydät täältä. Yllättävä joululahja oli siis lahjakortti voimaannuttavaan valokuvaukseen. Tuossa aiemmassa tekstissä kirjoitin siitä, että haluaisin, että painoa on pudotettu ainakin 30 kg, ennen kuvia ja siihen taidettiin päästäkin ;) 

Kovasti pohdin, että minkälaisia kuvia mä oikein haluaisin... Minkälaisia kuvia musta saa? Miten saisi parhaat kuvat ja missä? Miten hiukset ja mitkä vaatteet? Minkälainen meikki?! Ihania naisen ongelmia ;)

Kuvauspäivä oli sitten tuossa parin rankan työviikon päätteeksi, joten loppupeleissä vaatteista, meikistä ja hiuksista ei ehtinyt ihan niin paljoa stressaamaan. 

Alkuun kuvaaja vähän kyseli, että minkälaisia kuvia haluaisin. Mä olin sitten ihanan helppo nainen ja vastasin aluksi, että en tiedä?! Mutta sitten sain kuitenkin kerrottua, että ainakin iloisia kuvia, sillä sellainen mä olen normaalisti. Luontainen iloisuus oli myös ollut jonkun aikaa hieman piilossa, niin olisi mukava saada sitä kaivettua esiin. Kuvaaja kyseli myös, mitä ei missään nimessä saisi kuvata ja mistä pidän itsessäni. No, allien pitäisi pysyä piilossa, sillä ne on ihan kamalat! Mutta silmät ja hymy on sellaisia, joista olen aina itsessäni pitänyt.

Kuvia oli tarkoitus aluksi ottaa Haltialan tilalla, sillä siellä oli sellainen kiva laituri. Ongelmaksi kuitenkin osoittautui aurinko, joka porotteli kirkkaalta taivaalta ja aiheutti kurjia varjoja kasvoihin. Yritettiin kuitenkin muutamia kuvia ottaa ja pari onnistuikin :) Äkkiä sitten koitin miettiä jotain uutta paikkaa ja keksinkin, että nytpä mennään Vantaankoskelle! Siellä on yksi oikein kiva paikka, joka on minulle muutenki merkityksellinen :)

Olihan se vähän hassua yrittää rentoutua siinä kameran edessä, kun minun piti olla kaiken keskipisteenä! :D Olenhan mä sellainen hölösuu ja helposti porukan huomion keskipisteenä, mutta silloin mä olenkin siinä omien luontaisten vahvuuksieni kanssa. Nyt piti olla ulkonäkönsä kanssa keskipisteenä, eikä ympärillä ollut mitään porukkaakaan (parempi toki niin).

Miksi se sitten oli niin hankalaa olla keskipisteenä oman ulkonäkönsä kanssa? Mun kroppa on muuttunut niin paljon tässä viimeisen vuoden aikana, etten ole ihan pysynyt perässä. Aiemmin vartalo on saanut vain negatiivista huomiota, enkä mä vielä ole sinut oman vartaloni kanssa. Tiedän myös, että muutoksia tulee edelleen, kun painoa putoaa. Missä välissä tässä olisi muka ehtinyt kroppaansa tottumaan?! :D Eikä sitä oikein osaa ymmärtää, jos joku sanoo, että näytät hyvältä. Vaikka peilikuva näyttää (vaatteet päällä) hyvältä, niin oma pää edelleen kääntää ajatuksen siihen suuntaan, että olen ihan valtava. Askel askeleelta sitä sitten kai tottuu :)

Kuvia kuitenkin saatiin otettua ja mun täytyy tunnustaa, että kun sain itse kuvia sähköpostiini, en meinannut uskaltaa niitä katsoa. Katsoin ne illalla, nukkumaanmennessä ja aamulla ne piti katsoa uudestaan, niin epätodelliselta se tuntui. Olenko minä ihan oikeasti noissa kuvissa?! Mullahan on vyötärö?! Okei, on mulla edelleen paksut jalat, rumat kädet ja pienet rinnat, mutta tuo hymy ja silmät ajaa niiden ohi :) 

Vai mitäs olette mieltä?

Kuva: Mariah Kari

Kuva: Mariah Kari

Kuva: Mariah Kari

Kuva: Mariah Kari

Kuva: Mariah Kari

Kyllä taisi siis ihan oikeasti olla kyseessä voimaannuttava valokuvaus ;) Nimim. edelleen päivittäin käyn kuvat läpi ja mietin, olenko se oikeasti minä?! :)



maanantai 17. elokuuta 2015

Miten täällä menee?!

Vaihteeksi blogi on ollut pitkään hiljaa. Se yleensä johtuu siitä, että on niin hitonmoinen kiire, ettei ehdi kirjoittamaan! Nyt on kyllä ollut kovasti tuota kiirettä, kun on ollut ohjelmaa niin vapaa-ajalla ja töissä. Viime viikolla piti jopa perua osallistumiset pesistreeneihin, että ehtii hetken hengähtää.

Ihan piti kalenterista selata, että mitä kaikkea on tapahtunut viime postauksen jälkeen! :D Töissä oli toissaviikon vielä ihan kamala kiire sen takia, että tuurasin toista työntekijää. Hänen työnsä on sellaista, mitä ei voi tehdä omien töiden sivussa. Siinä sitten päivät vähän venyi, kun koitin saada myös omat työt tehtyä. Sen lisäksi töissä on vielä tulossa melkoisia muutoksia

Viikon päätteeksi oli tuttavapariskunnan 100-vuotisbileet, joihin piti suunnitella laulua lahjaksi, sillä kaikkea krääsää kuulemma on ihan tarpeeksi. Sunnuntaina 9.8. oli myös Jeritan vetämän kimppatreenit ja hikihän siellä tuli! :)

Tässä 100-vuotisbileiden lahjan toteutus, ilman ääntä ;)

Eräänä viikonloppuna tässä tuli myös käytyä Kruunuvuoren rannassa. Siellä on tullut käytyä jo kolme kertaa keväästä alkaen. Käytiin tutkiskelemassa hylättyjä huviloita ja nauttimassa eväitä hienoissa maisemissa :)




Sitten ihan aavistuksen on tässä aiheuttanut stressiä polttarit, joita näin kaasona sai suunnitella ;) Tulevat häätkin aiheuttavat vielä vähän mietintää, mutta viikkoa ennen häitä mulla on onneksi lomaviikko :) Säästetään sinne suuremmat pohdinnat, kun aikaa on!

Polttarit menivät LoveBoat -teemalla, ja morsian sai varustaa meidät osallistujat sopivilla titteleillä. Itse morsian oli tietysti kapteeni. Saanko siis esitellä risteilyemännän:

Skywheelissä Katajanokalla :)

Isot tytöt on kertoneet, että risteilyjen jälkeen pitää mennä aina PataÄssään laulamaan karaokea, niin siksi mekin käytiin siellä:


Parasta kuvassa on se, että nuo alkoholipitoiset kuvat eivät ole aiheuttaneet mun poseerausta, sillä mun juoma, VESItuoppi on tuolla taka-alalla ;)

Eilen olin äidin kanssa Jari Sillanpään synttäreillä. Täytyy se vaan myöntää, on se Siltsu niin ihku! :)


Niiin ja kyllä me jossain kohtaa käytiin Jeritan kanssa treenaamassakin! ;) Oon toki treenaillut yksinkin tässä, mutta himpun verran vähemmän, kuin lomalla.

Kuvista kiitos Jeritalle! :) ps. Mulla näkyy jotain lihasjuttuja käsissä! :P


Mukavaa alkanutta viikkoa! :)


sunnuntai 2. elokuuta 2015

Kaupassa käynti - suuri spektaakkeli ;)

Millainen on sun kauppareissu? Onko se nopea? Pyöritkö hyllyjen välissä pohdiskelemassa, mitäs tänään ostostelisi? Tiedätkö tasan tarkkaan, mitä sieltä kaupasta matkaan lähtee? Otatko ison kärryn, sinkkukärryn, korin vai kannatko tavarat käsissä?

Viime viikon lauantaina oli hyvinkin poikkeuksellinen tilanne. Jääkaappi suorastaan ammotti tyhjyyttään!



Parasta on noi siiderit, jotka ei tuolta vaan vähene, vaikka kaikki muu kaapista häviää ;)

Eihän siinä auttanut, kuin lähteä sisältöä elämään tai siis jääkaappiin hakemaan. Kauppakassit matkaan ja kohti autoa. Autoahan ei muuten ajeta sitten koskaan oven eteen, ellei kyydissä ole joku jalkavaivainen. Auto jätetään suosiolla hieman kauemmas, jotta saa vähän ylimääräisiä askeleita päivään! Johan sä olet siinä autossa istuessasi ehtinyt laiskottelemaan.


JEEEE, kauppaan! Lauantaina, aamupäivällä, kaikkien muiden kanssa yhtäaikaa!

Noniin, auto on parkissa ja fiilis katossa! Nyt mennään, niin päästään poiskin :) Ensimmäisenä otetaan kärry, sillä tänään on isot ostokset tehtävänä. Nojoo, ei mitään perhekärryä, mulle riittää tämä sinkkukärry ;)


UPS, nyt mä paljastin missä mä käyn kaupassa ;)

Ensimmäisenä suunta kohti HeVi -osastoa, kurkut, salaatit, tomaatit, kesäkurpitsat ja muut herkut kyytiin. No okei, huijasin ;) Ihan ekana mä kävin vaateosastolta hakemassa yhden neuletakin, mitä olin katsellut jo useamman kerran. Nyt raaskin laittaa sen 15 euroa kiinni siihen ;) Mutta siitä menin kyllä sinne HeVi -osastolle. 

Siitä sitten edetään maitohyllylle, jogurttipuolelle, juusto-osastolle ja lihapuolelle. Lihoista leipään ja viimeisenä pakasteiden puolelle. Kun kaikki tarvittava on bongattu, sinkkukärry näyttää tältä:


Noin, nyt ollaan valmiina kassalle. Siinä, kun ostoksia ladoin hihnalle aloin pohdiskelemaan, että onkohan tässä varmasti tarpeeksi yhdelle ihmiselle... Ihmettelin asiaa ihan niin paljon, että oli kassatädillekin pakko pohtia asiaa ääneen... Tätiä vähän nauratti ;) No, kamat pakkaukseen, kassit kärryyn ja kärryjä palauttamaan.

Kyllä, mulla on näitä Aikuisten suosimia kestokasseja. Onneksi tilannetta kompensoi se, että ne on muumiteemaisia ;) Sain ne äitiltä <3
Niin joo, kärryjen kanssahan ei sitten kurvailla sinne autolle asti, laiskimus! Vaan ne kärryt palautetaan kaupan ulkopuolella lähimpänä olevaan kärryjen palautuspisteeseen. Kauppakassit pakataan niin tasaisesti, että kummallekin puolelle tulee sopivasti painoa, jolloin kassit on mukavampi kantaa autolle. Niin ja kannattaa hommata ne kestokassit, ne on mukavampia kantaa, kuin muovikassit!


Nuin, kivasti on nyt päästy autollekin! Autohan muuten peruutetaan parkkiruutuun, jotta lähteminen on helpompaa ;) Kun istahdin autoon, niin täytyy kyllä tunnustaa, olo oli tämänmoinen:

PHUUUUUUUUUUUUUUUUH!
Mutta olipahan vaan tarpeellinen reissu ja kivampi se on että jääkaappi näyttää tältä, kun nälkä iskee :)


Mä olen tässä harkinnut, että pitäiskö mun keittiöremontin yhteydessä hommata täyskorkee jääkaappi ja pakastin, kun tuntuu, ettei eväille ole tarpeeksi tilaa :P

Tänään kävin myös kaupassa, tosin pelkästään korin kera ;) Kassajonossa mun takana oli joku mies, joka siinä mun latoessa kamppeita hihnalle kommentoi: "Mää tässä kattelin, että sulla on kaikkea hyvää siinä. Vähän erilaiset ostokset, kuin mulla!" Mies näytti oman korinsa sisältöä, jossa oli muutama maitopurkki ja iso pakettin meetvurstia. Minä sitten lohdutin sitä miestä sanomalla: "Nooo, ei nää minunkaan ostokset aina näin hyvännäköiset ole olleet." Toki myös kiitin kehuista ;)

Minkälaiset sun ruokaostokset on? ;)


lauantai 1. elokuuta 2015

Liebster Award: 11 vastausta laihduttamisesta ja elämäntapamuutoksesta

Sainpas haasteen, nimeltään Liebster Award, jossa pyydettiin kertomaan 11 vastausta laihduttamisesta ja elämäntapamuutoksesta. Haasteen sain tällaisen blogin kirjoittajalta :) Kiitos vaan sinne nurkkaan ;)

Mä olen nyt siitä vähän kurja haastettava, etten haasta muita blogien pitäjiä mukaan. Syystä että? No, mä olen vähän sellainen satunnainen blogien lukija, kuten kirjoittajakin ;) Välillä saattaa vierähtää viikko, jos toinenkin ilman, että luen kenenkään blogia. En siis ole niin hurjan aktiivinen, kuin voisin olla ;) 

Selitykset sikseen ja kysymyksien kimppuun! :)


1. Miksi ja mistä lähtökohdista aloitit laihduttamisen/elämäntapojesi muuttamisen?

Jos joku on blogia lueskellut, niin ehkä tietääkin tähän vastauksen :) Olen siis pariin otteeseen muuttanut elämäntapojani ja sen myötä saanut jo aiemmin pudotettua 20 kg pois, eivätkä ne ole takaisin tulleet. Viimeisimpänä lähtökohtana oli se, että olin aloittanut salilla käymisen uudestaan ja Jerita teki minulle tuolloin saliohjelman. Salitreenien yhteydessä Jerita kertoi, että hän voisi auttaa minua myös ruokavalion suhteen. Tuolloin ei ollut sopiva hetki moiselle, kun oli työt ja opiskelut jne...

...mutta sitten meni jokunen kuukausi, kun olin saanut opinnot pulkkaan ja olin pohdiskellut, että nyt opettelen ajattelemaan itseäni. Halusin tehdä asioille jotain, jotta voisin sanoa voivani kokonaisvaltaisesti hyvin :) Eli kaikki palikat ois tasapainossa. Onhan sitä elämää mukavampi elää, kun ei tarvitse ihan kaikesta tuskastua, vai mitä? :)


2. Minkälaisia tavoitteita olet asettanut itsellesi? Mitkä niistä ovat jo toteutuneet?


Ihan alkuun en uskaltanut asettaa tavoitteita. Ensimmäinen tavoite taisi olla se, että pystyisi syömään kaikki ruuat ja tasaisin väliajoin :D Ja olisinko ensin asettanut jonkun 5 kg:n pudotustavoitteen. Sitten nälkä kasvoi syödessä ja pudotustavoitteet kasvoivat 10 kg:n välein. Yksi rajapyykki oli myös päästä alle 100 kg:n. Tavoitteet ovat siis aseteltu pitkin matkaa. 

Nyt lähitulevaisuudessa tavoite on, että paino alkaa 8:lla. Hamassa tulevaisuudessa, ilman aikarajaa, tavoitteena on ensin päästä 80 kg:n painoon. Siinä kohdalla katsellaan peiliin ja pohditaan, miltä näyttää. Jos vielä tuntuu hyvältä, niin sitten pudotellaan 5 kiloa lisää. 

Tavoitteena on myös oppia syömään fiksusti ja ymmärtää sen syömisen vaikutukset. Sekä hyvän olon säilyttäminen.

Kaikista suurin tavoite on kuitenkin oppia hyväksymään itsensä myös uuden ulkomuodon myötä, sekä opetella arvostamaan itseään enemmän ja asettamaan itsensä etusijalle. Kukaan muu ei minusta huolta pidä, jos en minä itse :)

3. Mikä motivoi sinua jatkamaan eteenpäin silloinkin kun sorrut herkkuihin tai liikkuminen ei huvita? 


Mä itseasiassa harvoin sorrun ns. herkkuihin. Enemmän mä sorrun syömään normiruokaa liikaa ;) Silloin kun motivaatio on hukassa, koitan miettiä, että miten saan helpoiten pidettyä pakettia kassassa. Oikeastaan molemmissa tapauksissa, sortumisissa ja jos ei huvita liikkua, on pidettävä kiinni koko muusta ruokavaliosta. Mä olen myös oppinut sen, että jos kerran sortuu johonkin, niin se ei pilaa koko pakettia :)

Mun onni on myös Jerita, jolle puran viikottain ajatuksiani. Sieltä lyödään mulle sopivalla tavalla faktat tiskiin, jos ihan lusmuiluksi meinaa mennä :)


4. Mikä on ollut suurin/ vaikein muutos entisten tapojesi muuttamisessa ja miten selvisit/aiot selvitä sen yli?

Hmmm..... Noooo, alkuun varmaan vaikeinta oli luopua leivästä... Mä olin Ruispalojen suurkuluttaja ;) Oisin voinut elää Ruispaloilla, juustolla, kurkulla ja kahvilla. Tai siis niinhän mä melkein elinkin! :P Mutta nyt sitä leipääkin on saanut taas syödä ;) Herkuista luopuminen oli myös vaikeaa. Tai niin mä luulin. Jännästi sitä vaan pystyi olemaan 9 kk syömättä sokeria, kun söi säännölliseti ruokavalion mukaisesti :) Mä vaan päätin, että nyt se mussuttaminen loppuu ja niin kävi!


5. Minkälaisia liikuntamuotoja harrastat? Kuinka usein viikon aikana?

No, saliohjelma mulla on nelijakoinen, mutta keskimäärin kolmesti viikossa käyn siis kasvattamassa lihaksia. Keväästä syksyyn pelailen pesistä pari kertaa viikkoon. Kävelylenkkejä harrastan kanssa, ympäri vuoden, varmaan 1-3 kertaa viikossa. Satunnaisesti tulee käytyä myös uimassa tai vesijuoksemassa.


6. Mikä herkku on heikkoutesi ja mikä herkku taas "sallitulla listalla"?


Suklaa ja irtokarkit taitaa olla ne mun suurin heikkous. Suklaakin tosin on sallitulla listalla, kun sen tekee itse ;) Kookosöljyä, raakakaakaojauhetta, makeutusta ja hetki pakkasessa ;) Toki se pitää myös mahduttaa päivän kaloreihin :) Mutta mulla on nykyään olemassa herkkupäiviä, jolloin saan myös niitä irtokarkkeja syödä, niin sellaisia ratkeamisia ei tule :)

Kausittain tulee myös leivottua paljon. Jeritalta olen saanut paljon ohjeita, jotka ovat kevyitä ja fiksuja tehdä. Sinäkin pääset niitä ohjeita katsomaan, täältä. Jauhokaapin sisältö on kyllä vaihtunut aika tavalla ;)


7. Minkälainen on päivittäinen menusi? Anna esimerkki yhdestä päivästä.

Aamupala: Jugurttia, marjoja, soijalesitiinirouhetta, leseitä, pellavansiemeniä, minihiilari -leipää, juustoa, kurkkua

Välipala: Omena

Lounas: Iiiiiiiiiso salaatti (salaatti, kurkku, tomaatti paprika) ja itsetehtyjä jauhelihapihvejä broilerin jauhelihasta

Välipala: Myproteinin suklaaproteiinipalloja, nam ;) ja pähkinöitä

Päivällinen: Paaaaaljon pannulla paistettua kesäkurpitsaa, sipulia, mausteita

Iltapala: Jugurttia, marjoja, itsetehtyä suklaata ;)


8. Etsi kuva tai teksti mikä motivoi sinua. Perustele miksi.

Rohkeus on sitä
ettet sulje silmiäsi
kun vihdoin saat ne auki
- Tommy Tabermann -


Mun silmät on auenneet sen suhteen, mikä on mulle hyvä ja parasta. Jos en toimi sen mukaisesti, mikä on mulle hyvä, tulee äkkiä järjettömän huono olo. Tämä on MUN elämä ja elän sitä itseäni varten :)


9. Miten palkitsisit itsesi/lohduttaisit itseäsi ilman herkkuja?

Viimeksi palkitsin itseni sykemittarilla ;) Lohduttaudun tekemällä jotain hyvää ruokaa (ei herkkuja ;)) tai lähden kävelylle... Kuuntelen hyvää musiikkia... Nukun... Hyvien unien jälkeen asiat näyttää aina paremmilta :)


10. Mihin ulkonäössäsi/painossasi/terveydessäsi olet tyytyväinen ja mihin et?

Aina löytyy jotain parannettavaa, siis AINA! :D Joten on helpompi vaan oppia hyväksymään itsensä sellaisena, kuin on. Sitä tässä harjoitellaan :)

Moneen olen tyytyväinen, mutta suurin epäkohta ulkonäössä on varmastikin tuo venytetty vatsanahka ja allit, jotka roikkuu hurjasti.


11. Miten aiot tulevaisuudessa ratkaista painonhallinnan / takaisin lihomisen ongelmat?

Mä olen päättänyt, että takaisin en liho. Ongelmat mä olen ratkaissut sillä, että opettelen nämä uudet elämäntavat kunnolla ja unohdan ne vanhat. Mulla on myös paljon vanhoja kuvia, joita voin katsella, jos meinaa karata käsistä ;) Sen lisäksi mulla on aivan mahtava ohjaaja asioiden suhteen, joka on luvannut olla läsnä tulevaisuudessakin <3 :)