sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Kehonkoostumuksen mittausta

Viime viikon sunnuntaina meillä Jeritan valmennettavilla oli vähän yhteistreeniä meidän salilla. Samalla oli mahdollisuus käydä kehonkoostumusmittauksessa. Arvuuttelin kyllä vähän tuohon treeniin osallistumista, sillä olo oli ollut kummallinen, enkä oikein ymmärtänyt mitä signaalia keholta pitää kuunnella. Päätin sitten pistää hanttiin ja mennä mukaan treeneihin. Nyt onkin sitten flunssa päällä ;) Mutta toisaalta, vieläköhän olisin odotellut sitä flunssaa saapuvaksi, jos en olisi treeneihin mennyt? Mun kropalla on liian hyvä vastustuskyky, kun se niin monta viikkoa haraa vastaan, ennenkö flunssa pääsee kimppuun ;)

...ja takaisin tämän tekstin otsikkoon, kehonkoostumusmittaukseen :) Kävin siis viime sunnuntaina kehonkoostumusmittauksessa. Aiemmin olen moisessa käynyt vuosi sitten ja sitä edellisen kerran kesällä 2014. Ensimmäisellä kerralla pelotti ihan hulluna. Eihän mussa varmasti ole mitään muuta, kuin rasvaa! Hyi, en halua ja ahdistaa! Yök! Kävin kuitenkin. Eihän se tulostunut lista kaunista katseltavaa ollut, kunhan ensin ymmärsin, mitä ne lukemat tarkoittaa :D mutta siitäpä suunta olikin vaan eteenpän :)

Miksi sitten tuohon kehonkoostumusmittaukseen halusin? Ensimmäisellä kerralla en oikein edes tiennyt, miksi halusin. Mutta järkiperäinen syy oli se, että sitten tiedetään myöhemmin, miten olen edistynyt. Vaaka toki näyttää omat tuloksensa ja mittanauha myös, mutta ei ne kerro sitä, mitä siellä ihon alla oikeasti on. Mun tarkoitus kun on painon pudotuksen lisäksi saada ylimääräistä rasvaa pois ja lihasta tilalle.

Kuten olen sanonut, että tarkoitukseni on pitää tätä blogia hyvinkin rehellisesti, niin lätkäisenpäs tässä teillekin nähtäväksi kaikki nuo kolme mittausta, jotka mulle on tehty. Näissä kuvissa on nyt otettu vaan tuo tulosteen yläosa, sillä tuo tuloste on pitkä pätkä, missä eritellään myös kädet ja jalat jne... Mutta tämä on mun mielestä se oleellisin osa nyt:



Mitäs tästä voi nyt sitten päätellä? No, olen nainen ja ikää on ainakin tullut vuosi lisää mittauksien välissä ;) Pituus on pidetty samana, vaikka nyt jo kahden mittauksen myötä mä olen oikeasti 169 cm pitkä ;) Mutta pituutta ei ole muutettu tuohon mittaukseen, sillä muuten tulokset ei olisi vertailukelpoisia.

Paino on pudonnut hyvin maltillisesti reilun vuoden aikana, mutta pudonnut kuitenkin on :) Normaalipaino mulle olisi taulukoiden mukaan korkeintaan 70,6 kg. Siihen on matkaa, eikä tällä hetkellä ole tähtäimessä edes tuo "normaalipaino" :) 

BMI eli painoindeksi on myös tasaisesti pienentynyt. Silloin, kun olen Jeritan kanssa aloittanut, on painoindeksi ollut 43,9. Tällä hetkellä se on 32,2. Melkoinen muutos :)

BMR tarkoittaa sitä, kuinka paljon energiaa kroppa polttaa, jos en tee mitään, eli makaan vaan sängyssä koko päivän liikkumatta. 

FAT% ja FAT MASS eli rasvaprosentti ja rasvan määrä kehossa kiloina. Nämä oli ne, joista eniten riemastuin! :) Vaikka viimeisen vuoden aikana kiloja ei olekaan pudonnut mitään valtavaa määrää, on rasvaprosentti ja rasvamassa pienentynyt paljon! Siis miettikää, mittausten välillä painoa on lähtenyt 9,6 kg (oikeasti vähän enemmän, mutta mittaukset on otettu niin, että olen jo syönyt ja juonut päivän aikana ;)), mutta siitä on ollut RASVAA 7,5 kg! Ihan hullu määrä! :D

FFM (fat free mass) tarkoittaa kropan rasvatonta massaa. Tähän sisältyy siis lihakset, luut, vesi ym.


TBW (total body water) on kehon kokonaisvesimäärä.

Lopuksi listassa on vielä kehon "ihannerasva-arvot". Mulla tuo rasvaprosentti olisi hyvä olla 21-33. Ensimmäisessä mittauksessa prosentti on ollut 42,3 ja nyt se on 36,3 :) Rasvamassan ihannearvo meikäläisen kropalle olisi 15,4 - 28,5 kg ja nyt se on 33,0 kg :)


Tuo rasvan katoamien on kyllä aiheuttanut melkoista hymyä huulille. Kohta mä olen edes jotain kohtaa normaali, kun saavutan jotakin taulukoihin sopivaa ;) Ei vaan, olen jotenkin aavistuksen harmitellut sitä, että vuosi on ollut laiska, mutta toisaalta, se on tehnyt hyvääkin, enkä mä ihan lusmu ole ollut, kun jotain on tapahtunut kuitenkin!

Kaikista parasta tässä on se, että mitään vippaskonsteja ei ole käytetty. Yhden yhtäkään rasvanpolttaja-pilleriä en ole suuhuni laittanut, enkä ole rasvaimussakaan käynyt. Mitä mä sitten olen tehnyt? Syönyt oikeaa ruokaa ja liikkunut; käynyt salilla, lenkillä ja pelannut pesistä :)

Saanko esitellä, oman kroppansa ja elämänsä rasvanpolttaja, Minsku, kera ihanien napakoiden trikoidensa ;) 




torstai 15. lokakuuta 2015

Opettele kuuntelemaan kehoasi! Mutta älä sittenkään kuuntele sitä? Mitä tässä nyt sitten pitäisi tehdä?

Olette varmaan huomanneet, kuinka joka paikassa kehoitetaan opettelemaan kuuntelemaan omaa kehoa ja tulkitsemaan niitä kehon merkkejä oikein? Jep, niin minäkin.

Näin flunssakaudella keho lähettää monesti viestejä siitä, että nyt aiheutankin sulle räkätaudin, lepää! Saat kaupan päälle vielä kuumettakin, niin on parempi pysyä siellä sängyn tai sohvan uumenissa. Superbonuksena saat vielä kurkkukivun ja yskänkin, hähää! Siitäs saat! - Näistä kyllä tajuaa, että levättävä on!

Flunssan yhteydessä keho saattaa lähettää myös viestiä, että sulla on nyt niin kurjaa, joten lohduttaudu. Lohduttaudu herkuilla ja possuile oikein urakalla! Olet sen ansainnut, kun joudut muutenkin kärsimään, raukka-parka! Syö suklaata ja ahmi salmiakkia, mitä tahansa, missä on sokeria! - Tätä viestiä mä kyllä kyseenalaistan ;)

Sitten, jos on henkisesti rankkaa, keho lähettelee mitä kummallisempia viestejä. Voi väsyttää kovasti ja voi tuntua vaikka selkä kipeältä... Siinä sitten koitat miettiä, että mitä pitäis tehdä. Keho sanoo, että makaa sohvan pohjalla, mutta sen tehtyäsi olo ei helpotukaan, vaan väsyttää ja harmittaa entistä enemmän... - Mitäs tässä sitten tehdään?!

Mutta mitäs sitten, kun on seuraavanlainen tilanne: Pää on kasassa, eikä ole tunnetta, että olisi henkisesti väsynyt tai ylikuormittunut. Välillä on flunssan oireita, kurkku kipeä, nenä menee tukkoon, iho on arka, kun vaatteet osuu, palelee, poskia kuumottaa, veto on veks, mutta ei kuumetta tai lämpöä, vaikka päätäkin toisinaan särkee. Toisena päivänä on parempi olla tai olosta ei välitä ja lähdet vähän liikkeelle tai jopa salille! Sitten taas sen jälkeen olet ihan rättipoikki. - Mitä tästä sitten tulkitsee? Lepää vai liiku? 

Pikkuisen on ristiriitainen olo. Jos nyt flunssa on tulossa, niin voisi tulla ihan kunnolla! Jos ei, niin menis pois sitten kokonaan! Alan olemaan ihan kypsä. Samaan aikaan käyt itsesi kanssa keskustelua siitä, keksitkö tekosyitä, ettet lähtisi liikkeelle vai oletko nyt ihan oikeasti vaan järkevä, jos oletkin puolikuntoinen? Koita tässä sitten pohtia, että milloin niitä kehon viestejä pitää kuunnella ja milloin kyseenalaistaa... 

Tätä pohdiskellessa, löysin eilen kauppareissulla yllärin itselleni. Ihanan kamalan trikoot. Joista pää sanoo, ettei niitä voi käyttää muuten, kuin hameen kanssa. Kroppa kuitenkin huutaa, että näistä tulisi hyvät, ihka ensimmäiset treenitrikoot! ;)







sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Tänään se vihdoin tapahtui! ...mutta... ja sitten kuitenkin! ;)

Tänään se vihdoin tapahtui! Edellisen kerran odotin tapahtuvaksi syyskuun alussa, mutta se ei tapahtunutkaan... monista syistä. Mutta, tällä kertaa vähän osasin ennakoida ja odottaa asiaa tapahtuavaksi. Tavallaan odotin sitä tapahtuvaksi jo eilen, mutta perjantain tapahtumien vuoksi tiesin, ettei se eilen ollut mahdollista. Eilen kuitenkin olin pilkun tarkka kaikessa ja tänään se palkittiin...

TADAA, mä painan alle 90 kg!

Pahoittelut kuluneista kynsilakoista ;)
Ei sitä oikein osaa ymmärtää. Painoa on lähtenyt nyt ruokavalion myötä 35,1 kg. Vuodesta 2008 56,1 kg. Nuo luvut tuntuu ihan hölmöiltä, mutta ei sitä vaan tajua. Vaikka painoa on lähtenyt ja nyt pitäisi kai olla tyytyväinen itseensä ja kroppaansa, on välillä silti sellainen olo, että ei tän näin pitänyt mennä! Tän piti mennä niin, että paino putoaa, lihasta kasvaa, mä näytän hyvältä ja mulla on hyvä olo! 

Ei, ei se mennyt niin ;) Mut meneekö se elämä aina niin mallikkaasti? No eihän se mene. Jonain viikkona on varsin hyvä olo itsensä kanssa ja sitten tulee se hetki, kun tiiraat peilistä ja se peili onkin ihan kamalan rehellinen... Ne roikkuvaat makkarat ja nyt se mahakin pömpöttää... PTHYI! 

Ensin sulla on yksi ongelma, jonka ratkaiset tai se ratkeaa itsestään. Hetken päästä onkin jokin toinen ongelma. Monesti ne ongelmat on useamman asian summa. Se, mitä asioiden kanssa voi kuitenkin tehdä, on opetella elämään niiden kanssa. Kaikkia ongelmia ei voi ratkoa kerralla. Aina ei voi edes käsittää, mitä kaikkea vastaan tuleekaan, kun ei niitä asioita ole osannut odottaa.

Joskus aikaisemmin kerroinkin, että ei kukaan mulle sanonut, että kun mä laihdun, mun iho alkaa roikkumaan... Ei kukaan sanonut, että mulle tulee järjettömästi hyllyvät allit, tai mun rinnoista tulee patalaput. Ei kukaan sanonut, että mun vatsamakkarat tyhjennyttyään alkaa roikkumaan tai sisäreidet rypistyy. Kukaan ei kertonut mulle etukäteen, että se iho ei vetäydy samaan tahtiin, kuin laihdun.

Suurin asia oli kuitenkin se, että tän piti helpottaa mun elämää, eikä tuoda uusia ongelmia! ***kele!

Mutta... Sitten taas... Kesällä mulla oli aivan kamala alli-kompleksi. Siis mun allithan hyllyi ihan kamalasti! Hihattomien paitojen ja t-paitojen käyttö tuntui tuskastuttavalta, kun aina ne hiton allit tursusi... Onneksi tuli syksy ja voi käyttää hihallisia paitoja! Mutta... Tässä päivänä eräänä huomasin, että se allien iho on vetäytynyt! Ei ne enää hylly ja roiku niin pahasti :) Mutta mulle vaan oli jäänyt päähän se, että ne hyllyy, niin nehän hyllyi! Ei ne vieläkään täydelliset allit ole, mutta tarvitseeko niiden täydelliset olla?

Sitten toinen ongelmakohta. Vatsa. Ne makkarat. Kaksi poimua, kuten lääkäri kauniisti asian ilmaisi. Yritäpä saada ne mahtumaan muuten sopivan kokoisiin farkkuihin? Niin. Ois kivasti reisistä napakat, mutta vatsa ei mahdu. Survo, survo ja vedä nappi kiinni, vetskarin saa kyllä ylös sitten! Ai jumankauta, että sattuu! Ei näin voi koko päivää olla... Tai kun lähdet johonkin, missä pitää juosta. Oletteko koskaan miettineet, minkälaista ääntä voi pitää semmonen vatsapoimu? Kun se höllyy ylös ja alas juostessa? Kuuluu vaan: "läps, läps, läps". Aika pikkasen noloa! Onneksi tähänkin on ratkaisu: Napakat MUMMOkalsarit. Sellaiset alkkarit, jotka voit vetää vatsan päälle. Mutta sitten, jos ne sattuu olemaan aavistuksen pienet tai käytössä venähtäneet, tulee ongelma, jolloin ne menee sitten ikävästi väliin.

Meidän pesisjoukkuelaiset on tätä väliin menemis -ongelmaa kuunnelleet nyt kuluvan kauden ja päättivät sitten pelastaa ensi kauden treenit yhdeltä ongelmalta:

Nyt voin testata, miltä se oikeasti tuntuu, kun menee väliin ;) Ja sitten myös pelastautua siltä väliin menemiseltä :D
...joukkuelaiset eivät tosin tienneet pelastavansa minut myös siltä toiselta ongelmalta ;) Nämä ovat nimittäin oikein oiva vaihtoehto myös arkikäytössä ;) Menee ne puristavat housutkin paremmin jalkaan ja mekkoja pitäessä pysyy keskivartalo paremmin paketissa :P Tosin ihan välttämättä näitä ei kenellekään toiselle halua näyttää, ihan ei ehkä ole houkuttelevimmat ;)

Mutta hitto vie, matkalla vastaantulleista haasteista huolimatta, mä painan 89,7 kg. Alle 90 kg! MINÄ?! En olisi kyllä alussa uskonut, että tänne asti oltais päästy ja tästä mennään vielä eteenpäin. Kaiken muun hyvän ohessa tässä kehittyy hyvät ongelmienratkaisutaidot. Pitääkin lisätä CV:hen ;) Myös asioita tulee pystyä organisoimaan, joten niitäkin taitoja tässä on opittu entisestään. Samaa mieltä oli myös pesisjoukkue:



Nyt matka jatkuu niin, että suunnitelmissa on pudottaa 9,7 kg. Ensin se 4,7 kg ja sitten loput. Pieniä askeleita tässäkin kohtaa, vaikka suuri urakka on jo takana. Ei liian isoa palaa, jotta ei tuskastu sen alle, mutta nyt ei ole myöskään varaa alkaa löysäilemään. Sitä tässä on jo tehty, eikä se ole vienyt kohti tavoitteita, se on vaan pysäyttänyt ja jättänyt junnaamaan paikoilleen. Ja jälleen, itsestä se kaikki on kiinni :) Pikkuhiljaa opettelen myös hyväksymään ne vartalon epäkohdat. Olen sitä mieltä, että sillä, jolla on se "täydellinen" vartalo, on varmasti jotain muita ongelmia. Helpointa (vaikkei helppoa) on vain opetella ymmärtämään, että on hyvä sellaisena, kuin on :)

Vaikka ei mun kroppa ole täydellinen, eikä mun pää toimi aina niin, kuin toivoisin sen toimivan, mulla on silti läheisiä, jotka välittää. Mulla on mukava työ, jossa mä olen hemmetin hyvä, mulla on harrastuksia, joista mä pidän, mulla on terveyttä elää tätä mun ainutta elämää, johon kuuluu ylä- ja alamäkiä. Mulla on asiat aika tosi hyvin, vaikka mä en oikeasti olekaan täydellinen. Mä olen kuitenkin riittävä sellaisena, kuin olen.


perjantai 2. lokakuuta 2015

Kukkakaalia, NAM!

Olen koko viikon ollut tosi reipas ruokien suhteen ja jaksanut erinäköisiä eväitä tehdäkin :) Se onkin sitten näkynyt sekä jaksamisessa että vaa'alla mukavina tuloksina :)

Eilen pohdiskelin, että mitähän tekisin ruuaksi. Sitten, PLIM! Yhtäkkiä facebookissa eteeni pomppaa Jeritan laittama linkki hänen blogiinsa: http://fitfoodia.blogspot.fi/2015/10/kukkakaali-lasagne.html

Siitä se ajatus sitten lähti! Minäkin syön kukkakaalilasagnea! Tein tosin vähän tuhdimman version, sillä mä laitoin mukaan jauhelihaakin ;) Aikaahan tuohon ruokaan tuhraantui aika paljon, mutta olihan se sen arvosta :) Eväs maistui myös tyypille, joka ei laskeskele kaloreitaan. Sille upposi puolet vuoasta! :D

Mutta, taas mä olen ylittänyt itseni, minä, joka en ennen voinut sietää kukkakaalia kypsennettynä! :D



Mukavaa ja maistuvaa viikonloppua! :)