torstai 28. tammikuuta 2016

Massalaihduttajan unelmat toteen; kohti ylimääräisen ihon poistoa :)

Viime kirjoituksessa lupasin seuraavaksi kirjoittaa jostain jännästä ;) Täältä sitä tekstiä asiasta nyt tulee! Joku, joka on lukenut blogia pidempään, varmaan tietääkin, että kävin viime syksynä terveyskeskuslääkärin juttusilla liittyen ylimääräisen ihon poistoon. Tuon tekstin pääsee lukemaan klikkaamalla tästä. Tuolloin siis laitettiin lähete plastiikkakirurgille ja muutaman tovin päästä tulikin sitten puhelua, ettei asiat mene ihan niin, kuin mielessäni ajattelin. Siitä tarkemmin täällä.

Asia jäi vähän kaivelemaan mieltä ja siitä sitten Jeritan kanssa juteltiinkin moneen otteeseen. Jäin siis miettimään, että meneepäs ihan tuhottoman pitkään, jos pitää vuosi odottaa samassa painossa, ennen kuin voin kunnallisella puolella edes saada lähetteen plastiikkakirurgille. Saati, että olisiko sitä leikkausta edes tehty...? Sitten taas pyöri ajatukset turhamaisuudesta mielessä... Ja taas juteltiin lisää, Jeritan ja muutamien hyvien ystävien kanssa. Jeritan rohkaisemana varasin sitten kuitenkin ajan Karhupuiston plastiikkakirurgialle, Tiinan juttusille. Konsultaatio kun ei sido mihinkään ja saisin vastauksia mieltä painaviin kysymyksiin.

Elämä oli aika vilskettä ennen tuota aikaa, niin en hurjasti ehtinyt, ennen edellistä iltaa asiaa murehtimaan. Kyllä sitä yhdessä illassakin ehtii jo kyyneleitä tirauttaa ;) Sekä miettimään asian monelta kantilta. Eniten pelotti se, että voidaanko tuota leikkausta ylipäätään tehdä?! Onko se minulle rahallisesti mahdollista ja mitäs, jos leikkauksen jälkeen tulenkin raskaaksi, miten se vaikuttaa? Ja ne miljoonat muut kysymykset.

Vihdoin konsultaatiopäivä koitti. Jerita onneksi oli luvannut lähteä mun matkaan :) Hieman epävarmoin ajatuksin mentiin paikan päälle. Oltiin etuajassa paikalla, joten mä ehdin siinäkin jo pohtimaan vaikka ja mitä... Täyttelin siinä esitietolomaketta ja naureskelin, kun kysyttiin lähiomaisen tietoja. Äitin tiedothan siihen pätkähti, vaikka äiti ei edes tiennyt mun olevan siellä :D

Sitten olikin meidän vuoro. Jerita tuli onneksi tueksi, pitämään kädestä <3 ja varmistamaan, että muistan kysyä kaikki asiat :) Tiina otti meidät vastaan ja ensin juteltiin siitä, miksi ollaan siellä, kuinka paljon painoa on pudotettu ja mikä on tavoite. Sitten olikin se pahin paikka; vatsa esiin, makkarat tiskiin ja tuomiota kuuntelemaan. Pahin pelko mulla oli siis se, ettei leikkausta voitaisi tehdä.

Tiina kertoi asioista mun makuun hyvällä tavalla. Ei turhaa lällyttelyä, mutta ei myöskään liian raa'asti. Kukaan ei lynkannut mua, vaan aroistakin asioista voitiin keskustella hyvillä mielin :) No okei, tirautin mä vähän kyyneleitä, kun kerroin, että haluan päästä eroon siitä, mikä muistuttaa mua päivittäin, etten aina ole pärjännyt niin hyvin. 

Faktat tiskiin: ihoa on paljon, eikä se todella tule siitä itsekseen vetäytymään. Leikkaus voidaan tehdä, mutta se tulee olemaan iso. Leikkauksesta jää ankkurin näköinen arvpi. Eli alavatsaan tulee arpi (joka jää parhaimmillaan alushousujen alle), mutta navan alle, pystyyn tulee myös arpi. Ylimääräinen iho poistetaan ja napa nostetaan paikalleen - nyt se reppana roikkuu turhan alhaalla. :)

Kyselin, että mitäs sitten, jos jossain kohtaa tulen raskaaksi. Raskaana olevalle leikkausta ei tietenkään tehdä, mutta jahka haavat ovat parantuneet, niin raskaus ei ole ongelma. Tottakai iho venyy, kuten kaikilla, jotka raskaana ovat. Mutta eipä se samalla tavalla veny, kuin mitä olen tätä nykyistä ehtinyt venyttämään ;)

Pohdittiin leikkauksen aikataulua ja suositus oli, että ensin paino tulisi pudottaa siihen, mitä sen haluan olevan. Ei kuitenkaan ole tarvetta odottaa vuotta siinä painossa, mihin haluan päästä, sillä iho ei tule enää paljoa vetäytymään itsekseen. Mun tavoite on 80 kg. Siihen on matkaa tällä hetkellä reilu 7 kg. Hötkyilemään asioiden kanssa ei nyt lähdetä, sillä elämässä on juuri nyt paljon muutakin meneillään. Edelleen olen siis putkiremonttia menossa, enkä asustele omassa kodissa. Putkiremonttipakolaisena ja kodin laittamisessa menee tämä kevät. Kesällä ei kannata leikkaukseen mennä, sillä haavojen parantuminen voi hidastua, jos hellettä pukkaa. Siispä, leikkaus tehdään syksyllä. 

Kaikenkaikkiaan mulle jäi tuosta konsultaatiokäynnistä oikein hyvä mieli :) Mulle jäi sellainen olo, että voin sitten aikanaan turvallisin mielin mennä leikkaukseen ja Karhupuistossa oikeasti tiedetään, mitä siellä tehdään. Kaikki asiat käytiin ja tullaan tulevaisuudessakin käymään tarkasti läpi ja mikäli mulle matkan varrella tulee kysymyksiä, voin niitä kysyä. Tuntui myös helpottavalta, että nyt on taas tiedossa yksi tavoite ja aikataulu sille. Ei tarvitse ajatella hamaan tulevaisuuteen, ilman kunnon määränpäätä. 

Miten nyt sitten tästä eteenpäin? Ruokavalio pidetään kunnossa, treenaamista jatketaan ja painoa pudotetaan nyt se reilu 7 kg. Nyt ei yritellä, vaan tehdään ;) 

Mulle tulee maaliskuun puolessa välissä 2 vuotta tätä painonpudotus hommaa Jeritan kanssa täyteen. En ois muutama vuosi sitten uskonut, missä mennään nyt :) En olisi uskonut, että olisin suunnittelemassa leikkausta. En olisi uskonut, että näytän tältä, miltä näytän. En olisi uskonut, että painoa olisi pudonnut näin paljon. Onneksi olen alkanut uskomaan ;) Tässä ei oltaisi, ellen itse uskoisi itseeni. Ellen itse haluaisi tehdä sitä, mitä teen. Ellen olisi valmis laittamaan itseäni peliin.

Ellen olisi tehnyt tätä työtä itseni eteen, en olisi varmasti hommannut itselleni tällaisia trikoita saati uskonut, että olisin käynyt vielä ne jalassa salilla treenaamassa, muiden nähden: 



...Mutta mäpäs ostin, koska ne oli mun mielestä (ja okei, ehkä jonkun muunkin mielestä) aika päheet! Ja menipä vaan treeni hyvin perille uusissa vermeissä, vaikkei jalkapäivä ollutkaan ;)


Anna itsellesi mahdollisuus, ole valmis tarpomaan haasteiden yli, luota itseesi. Vain silloin unelmat voivat toteutua! :)

tiistai 19. tammikuuta 2016

Uusi vuosi, vanhat kujeet :)

Nyt se on alkanut. Putkiremonttipako. Kolme viikkoa olen jo majostellut toisen nurkissa... tai nurkassa ;) Mulla on oma pieni ja sievä huone, jossa mulla on pari kaappia mun vaatteille ja muille tavaroille. Siinä on mun koti nyt pidemmän aikaa, ainakin maaliskuun loppuun. Siihen on kamalan pitkä aika! Mutta samalla on hassua huomata, että kolme viikkoa hujahti jo! Niin se aika aina keväällä menee :)

Aluksi haaveena oli, että kotiin pääsisi jo maaliskuun alussa, mutta remonteissa tulee aina omat kommervenkkinsä, joten remppa viivästyy. Itse putkiremontissa ei ole siis mitään ongelmaa, mutta huoneistoremontin osalta on pieniä haasteita tiedossa. Haasteet on kuitenkin tehty voitettaviksi, joten vaikka vähän päätä välillä puristaakin, niin tästäkin selvitään ;)

Syömiset majapaikassa on sujuneet oikein hyvin. Asiaa helpottaa se, kun vuokraemäntäkin hieman tarkkailee evästyksiään :) Mulla on jääkaapissa pari omaa hyllyä ja olen kuitenkin koittanut tehdä asiat itselleni helpoiksi, jotta ruokavaliossa pysyminenkin olisi helppoa. Salaatti ja erilaiset pakastevihannekset ovat hyvä vaihtoehto tähän hetkeen ;) 

Salilla olen ruvennut käymään aamujen sijaan työpäivän jälkeen. En ole kehdannut alkaa aamuisin kolistelemaan, kun toinen nukkuu pidempään, kuin minä ;) Mutta tuo iltasali onkin kivempi senkin suhteen, kun ei ihan samalla tavalla ole puuhasteltavaa, kuin kotona ollessa. Treenaaminen on myös erilaista; jaksaa vähän paremmin, kun on ehtinyt syömään jo useamman kerran, ennenkuin puntteja lähtee nostelemaan :) Kyllä mä silti luulen, että kotiin palattua aamusali palaa jälleen kuvioihin ;)

Paino on pysynyt aika pitkälti samoissa, joten nyt sovittiin, että alan käymään 2 x viikossa lenkillä sen neljän salikerran lisäksi. Treenin päätteeksi lisättiin vielä vähän loppuaerobisen pituutta. Joskos se paino lähtis taas putoamaan eri tavalla. Nyt on suurin osa kaikista juhlista ja humputuksistakin ohi, eivätkä aiheuttamassa mulle heikkoja hetkiä ;)

Viime viikonloppu menikin vaihteeksi ristelyllä. Yllätin ystävän ;) ja vein hänet Tukholmaan :) Täytettiin molemmat viime vuoden puolella 30 vuotta ja päätin, että tätä meidän pitää päästä juhlistamaan, yhdessä :) On tanssittu, laulettu, naurettu, hypitty, pompittu, kävelty... niin ja syöty, hyvin, mutta kuitenkin järkevästi! :)


Ensimmäisen illan huumaa! Tirsk! ;)

Tädit kävi päiväkävelyllä Tukholmassa ;)

Nyt, kun juhlat on juhlittu, on ollut hyvä palata arkeen ja mietityttäneiden asioiden äärelle. Tällä viikolla tapahtuu siis eräs jännä juttu, josta kertoilen lisää ensi viikolla ;)