torstai 17. maaliskuuta 2016

2-vuotispäivä

Niin se on vuosi taas hujahtanut, humps vaan! :) Ja yhteensä kaksi vuotta. Ai mistä niin kauan on mennyt? No siitä, kun aloitin ruokavalion ja käytännössä kunnolla elämäntapojeni muuttamisen ja itseni ajattelemisen! Oikeasti se päivä oli eilen, mutta mulla on pää niin jumissa, että menee jo asiat sekaisin. Onneksi huomenna on perjantai ;)

Viime vuoden tunnelmia kertailin täältä. Hurjan monta kiloa lähti vuodessa ja paljon oli tuolloin jo opittu :) Nyt tätä naputeltua ja vaa'an lukemia vertaillessa tajusin, että painoa viime vuoteen verrattuna ei ole tippunut, kuin vajaa 10 kg. Mitä sitten on tapahtunut?

Tämän toisen vuoden aikana mä en ole ollut ihan niin tarkkana ruokailujen kanssa. Välillä on tullut sorruttua rankallakin kädellä, mutta ruotuun pääseminen on ollut paljon helpompaa. Välillä on sitten taas sallinut itselleen sen, että voi syödä ulkona. Mun ajatuksiin on tämän toisen vuoden aikana on kuitenkin iskostunut tärkeä asia; kohtuus kaikessa. Mä voin repsahtaa, mutta takaisin ruotuun on päästävä. Mä voin JOSKUS syödä sen palan (lue: levyn) suklaata, mutta mä en voi syödä sitä joka päivä tai montaa levyä. Mä voin synttäreillä syödä sen palan kakkua, mutta jos lähekkäin on monet synttärit, mä en voi sitä tehdä joka synttäreillä. Koska eihän se siihen kakkupalaan jää, kun pitää syödä myös se keksi, pulla ja piirakan pala.

Se, mikä on positiivista, mun ei niitä herkkuja oikeastaan tee mieli, jos ei niitä näkösällä ole. Herkkujen himoitseminen liittyy usein siihen, että tunteet heittelee. Mikä taas on sidoksissa siihen, miten elämässä juuri sillä hetkellä menee. On siis tärkeää pyrkiä pitämään koko paketti kasassa, päästä varpaisiin :)

Ruokailuihin liittyen; toisen vuoden aikana mä olen oppinut, että oikeanlainen ruoka pitää mut kunnossa. Sen kyllä huomaa heti, jos syö jotenkin huonosti. Vatsa on kummallinen ja aineenvaihdunta on sekaisin. Aineenvaihduntaan liittyen, tämän toisen vuoden aikana mä olen oppinut, että mun kroppa ei myöskään toimi mun mielestä oikein, jos en pääse liikkumaan. Ei kuulkaa vatsa toimikaan kellon mukaan, jos ei pääse edes kävelylle ;)

Toisen vuoden aikana mä olen alkanut treenaamaan kovempaa ja panostanut siihen enemmän. Käyn salilla 4 kertaa viikossa. Musta on ihanaa huomata, että jaksan tehdä asioita raskaammilla painoilla. Musta on ihanaa huomata, että mun lihakset näkyy ;) Voisin peilata itseäni salilla vaikka kuinka, kun olen ylpeä lihaksistani :D Ja viis siitä, vaikka allit heiluu, treenaan hihattomassa paidassa, jotta nään mm. ne hauikset ja selkälihakset :P Mutta: näitä lihaksia, joista niin ylpeä olen, ei näkyisi, jos en olisi siellä salilla käynyt. Ei ne yhdessä yössä ole tullut, vaikka ihanaa olisi sekin, jos yöllä vaan kuuluisi plop plop ja selkä olisi pattiselkä ;)

Käytännössä, vaikka painoa ei ole juuri tippunut, moni kuitenkin sanoo, että olen laihtunut. Tämä johtuu sitten taas siitä, että kehonkoostumus on muuttunut. Itsehän tuota muutosta ei huomaa samalla tavalla, kun näkee itsensä peilistä joka päivä. Enkä muuten enää pelkää peiliä! Mähän jopa näytän hyvältä ja alan tunnistaman itseni sieltä peilistä!

Olen oppinut, että olen inhimillinen ihminen. Ymmärrän kyllä, että tavoitteeseen ei pääse, jos ei noudata ohjeita. Tavoite mulla edelleen on ja siihen aion päästä. Olen kuitenkin yrittänyt opetella sitäkin, että elämässä voi olla muutakin, kuin syöminen ja treenaaminen. Tarkoittaen sitä, että ne alkaa olla jo sellainen arkinen osa mun elämää, mutta niiden myötä ei saa unohtaa mm. ystäviä ja muita itselleen tärkeitä asioita. Ehkä itseään ei pidä myöskään piiskata hengiltä, jos ei sinne salille jostain syystä neljää kertaa viikon aikana pääse? Tosin, siihen pitää olla hyvä syy ;) Joskus myös täytyy höllentää otetta, jos muuten menee liian lujaa. Nyt vaan seuraavan vuoden aikana täytyy opetella se riittävän ajoissa höllentäminen.

Olen ymmärtänyt, että vastoinkäymisten ei tarvitse pysäyttää koko elämää. Joskus oikuttelee selkä, joskus oikuttelee polvi. Joskus oikuttelee pää. Voi olla, että toisena päivänä ne oikuttelee enemmän ja toisena vähemmän. Silti voi tehdä, paljon. Välttämättä sitä lempiasiaa ei pysty tekemään, mutta ehkä tulee joku uusi lempiasia?! :) Kotiin ei tarvitse jäädä makaamaan, vaikka kapuloita isketäänkin rattaisiin.

Kuluneen vuoden aikana ruokien punnitsemisesta ja treenaamisesta on tullut arkisia osia mun elämää ja myös lähipiiri tietää ja hyväksyy sen. Kuluneen vuoden aikana olen oppinut entistä paremmin huomioimaan ja tunnistamaan kroppani lähettämiä viestejä. Kuluneen vuoden aikana olen ymmärtänyt, että olen oppinut paljon ja osaan jopa hyödyntää oppimaani käytännössä. 

Olen ymmärtänyt, että mä tarvitsen edelleen tukea, mutta tuen tarve on muuttunut. Enää mä en tarvitse niin paljon tukea ihan ruokien kanssa, vaan mä tarvitsen tukea ja apua treenaamisessa. Ennen mä tarvitsisin sen tuen siksi, että pysyn oikeilla raiteilla. Nyt mä olen oikeilla raiteilla ja tarvitsen sen tuen ehkä entistä enemmän psyykkisellä puolella. Toistaiseksi mä tarvitsen tiedon siitä, että apua on saatavilla, tarvittaessa. 

Jälleen on aika kiittää ystäviä ja muuta lähipiiriä. Erityiskiitokset tälläkin kertaa on syytä suunnata Jeritalle <3 Hän on pitkäjänteisesti jaksanut ohjata ja tukea monessa asiassa :) Aina olen voinut luottaa siihen, että jos joku asia mietityttää, voin kysyä ja saan tarvittaessa apua :) 





Edelleen sama lause kannattelee mua eteenpäin, kuin vuosi sitten: Jos jotain oikeasti haluat, pystyt siihen!

perjantai 4. maaliskuuta 2016

(Treeni)remonttia ja uusi lelu! :)

Tänään käytiin Jeritan kanssa treenailemassa yhdessä :) Tai mä treenasin ja Jerita ohjasi ;) Käytiin läpi sellaisia jalkaliikkeitä, mitkä ei tuota kipua, sellaista vääränlaista :D

Ensimmäisen kerran, kun polveen alkoi sattumaan, tein kyykkyä smithissä. Nyt Jerita sitten sanoi, että aloitetaanpas sillä :o No, eihän siinä hittojakaan, kyllä mulla luotto on kohdillaan, vaikka vähän kauhistuttikin! Nyt liike tehtiin niin, että nojataan reilusti tankoon ja jalat viedään melko eteen, ja leväytetään haralleen :P Sitten, kun kääntää jalkaterät vielä ulospäin, niin hyvä tulee! Eipä sattunut polveen :) 

Sitten kokeiltiin prässiä parilla uudella tavalla, kun kipua on tuntunut siinäkin. Ensimmäinen tyyli oli Chaplin -asento. Eli kantapäät yhteen, alareunaan, sitten käännetään jalkaterät V-asentoon. Toinen oli sitten sellainen, että pidetään se V-asento, mutta lasketaan jalkoja niin, että vain päkijä on levyllä, jota pungerretaan. Alas laskiessa ns. varvistetaan, eli kantapää nousee ylös ja ylös työnnettäessä laskee samaan tasoon varpaiden kanssa.

Sitten yriteltiin reidenkoukistelua vatsallaan, mutta meikäläisen lantio ei oikein osannut pysyä paikallaan... Kokeiltiin samaa sitten taljassa. Nilkkaan remelit ja kiinni alataljaan. Siitä sitten karvot taljaan päin ja nostetaan jalkaa taaksepäin niin, että jalka liikkuu vain polvesta alaspäin. Vähän samalla tavalla, kuin tekisi ojentajia, niin käsi liikkuu vaan kyynerpäästä alaspäin. Kokeiltiin tätä nilkkaremelijuttua myös penkin avulla. Eli vatsalleen pötkölleen, kädet maahan, toinen jalka sivulla joko suorana tai koukussa, mikä itselleen tuntuu parhaalta ja sitten koitetaan saada sitä kantapäätä pakaran suuntaan.

Tässä kohtaa olin tullut siihen tulokseen jo useamman kerran, että jumankauta, miten kireänä meikäläisen takareidet on! Vaikka jalkatreenien väliin oli tullut melkein kahden viikon tauko (aloitan treeniviikon aina jalkatreenillä), kun säästelin jalkatreeniä tähän ohjattuun treenikertaan, niin kylläpä vaan on meikäläinen pinkeänä :D

Sitten mentiin vielä pötköttelemään lattialle selälleen... Siellä ei kauaa saanut olla, kun tarrasin käsillä kiinni renkaista, jotka roikkui köysien päässä. Sitten kantapäät lattiassa piti yrittää saada itseään sieltä liikkeelle niin, että jalkapohjat olisikin kohti lattiaa. Eli muuten kroppa suorana, paitsi jalka sitte kohti maata, polvesta alaspäin. Sieltä pitäisi sitten hitaasti palata takaisin alas lattian tasoon. Tällä kertaa se meni vähän paremmin, kuin ensimmäisellä kerralla kokeillessa ;) On vaan kyllä mahtava liike :)

Tuon jälkeen jaksoin vielä reipastella treenin loppuun kuuluvan aerobisen liikunnan ja sen päälle tepastelin kävelymatolla menemään viikon toisen aerobisen setin, eli tavallaan niinkus kävelylenkin :) Huomiselle jäi enää selkätreeni puuhattavaksi, niin on tämän viikon liikkumiset paketissa :)

Lenkkeilyn jälkeen jäin kuulkaa vielä venyttelemään! Rastia seinään nyt! :) Mutta jäipäs ihanan rauhallinen olo venyttelyn jälkeen :) Ehkä mä tätä kokeilen joskus toistekin ;)

Eilen kävin tilaamassa mun kotiin keittiön <3 Kävin myös tutkailemassa kylppäriin sopivia laattoja. Tänään kävin myös kämpillä neuvottelemassa kavereiden kanssa rempan kulusta... Kyllä mulla ihan pian (3 viikon päästä) on koti... :P

Kylppäri näyttää ihan käytettävältä :P

Erityisesti pidän vessanpöntön ja vanhan lieden läheisyydestä ;)

Eilen kävin ostostelureissullani myös Budget Sportissa. Mun entinen sykemittari alkoi oikuttelemaan ja siihen on vaihdettu paristoa ja vaikka mitä, mutta se ei ole oikein pelittänyt. En mä oikeasti sykemittarilla taitaisi mitään tehdä, mutta oon tykännyt vertailla eri treenien kulutuksia. Vaikka sykettähän sitä kai pitäisi tarkkailla ;) Nyt ostin sitten uuden mittarin, joka on myös aktiivisuusmittari.

Mulla on joskus kauan sitten ollut sellainen Polarin Loop -aktiivisuusmittari, mutta siitä aloin saamaan ihottumaa. Siellä ranteen puolella kun on se, mihin tuikataan johto ja siinä oli metallia, mikä ei mun iholle passannut. Sen jälkeen meni pitkään, kunnes ostin Suunnon sykemittarin, ihan perusmallin. Ja nyt ostin tämän:



Ja jumankauta, kun meinasi mennä hermot, kun ei sen käyttöönotto ollutkaan ihan niin yksinkertaista. Koko ajan kone vain herjasi, että ei löydy yhteyttä. Pari tuntia mä taistelin, käynnistelin konetta uudestaan, asensin Polarin ohjelmaa uudestaan ja sitten TADAA! Yhtäkkiä sain sen pelittämään! Onneksi, sillä muuten olisin huomenna kipittänyt kauppaan ja palauttanut vekottimen :D Nyt jäädään jännityksellä odottamaan, miltä tämän kanssa eläminen tuntuu ;) 

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Polveilevaa tarinaa

Nyt mun pitäisi olla viisaampi, mutta musta tuntuu, että olen entistä tietämättömämpi. Ortopedi soitteli eilen magneettikuvien tuloksista ja kertoi seuraavaa:

  • Kierukka on kuvissa siisti
  • Polvessa on edelleen nestettä, joten polvessa on jotain vikaa
  • Pohti, että tähystäessä näkisi, jos kierukan repeämäkohdat olisikin vaan niin nätisti vastakkain, ettei erotu kuvissa
  • Tähystäessä selviäisi myös, mikäli polvessa olisi tulehdusta
  • Rustopinta polvilumpiossa on ohentunut, mutta se ei selitä nesteilyä


Mulla on siis polvi, joka on mysteeri. Saan lähetteen fysioterapeutille, jonne menen korjaamaan putoavaa askeltani ;) Mikäli polvivaiva jatkuu tai pahenee, tilaan ortopedille uuden ajan 3-4 kuukauden päästä. Niin ja mikä parasta, kaikkea saa edelleen tehdä, omien tuntemuksien mukaan. Tässä kohtaa kuitenkin tuntuu helpottavalta, että lääkärikin on sitä mieltä, että polvessa on vikaa. Vika ei ole vain mun korvien välissä ;)

Perjantaina mennäänkin Jeritan kanssa tutkailemaan, millaisia jalkatreenijuttuja mä voisin jatkossa tehdä. Nyt on hyvä olla erilaisia vaihtoehtoja, sillä toisena päivänä joku toinen liike voi sattua ja toisena ei. 

Viime lauantaina olin auttamassa kavereita muuttohommissa ja polvi kulki mukana ihan kivasti :) Illaksi lähdin vielä toisten kavereiden 60-vuotispileisiin. Sinne oli kuulkaa ihan ohjeistettu juhlapukeutuminen ja värikoodeina musta ja valkoinen. Siitähän stressi meinasi pukata, mutta päätin sitten olla pilkullinen ;)



Sunnuntaina oli kovat suunnitelmat suunnata salille, mutta totesin, että olen ihan raato. Muutto varmasti teki tehtävänsä ja sunnuntaina oli vielä ohjelmassa tyhjentää omasta asunnosta remontin alta viimeiset ylimääräiset kamat. Kämppä tuli tyhjättyä ystävän avustuksella ja ilta meni ystävän sohvalla levätessä. Maanantaina totesin, että lepopäivä tuli hyvään saumaan ja teki tehtävänsä :)

Remonttiasiat etenee pikkuhiljaa... Askel kerrallaan kohti kotia <3 Maanantaina asiat pikkuisen konkretisoitui, sillä aamulla kävin antamassa avaimen remonttimiehelle. Viikonloppuna ja alkuviikosta menenkin katselemaan sopivia laattoja kylppäriin. Huomenna käyn viimeistelemässä keittiösuunnitelman ja tilaamassa keittiön kaapit. :) Remonttimiehen kanssa sovittiin, että kaikki on keittiötä vaille valmista ennen pääsiäistä, pääsiäisenä mä kovasti maalaan ja pääsiäisenä mä myös muutan. Heti pääsiäisen jälkeen tehdään keittiö ja sitten koti onkin sisustamista vaille valmis <3 Enää 3,5 viikkoa ja pääsen elämään normaalia elämää! <3