keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Yksin lomalla ulkomailla :) Mitä siitä tuli?!

Keväällä pohdiskelin, että olisipas kesällä kiva lähteä jonnekin reissuun. Aurinko oli yksi ehto. Matkaseuraa mietin kovasti. Mietin aikaisempia reissujani. Toissa kesän reissu oli matkaseuran ja muidenkin puitteiden puolesta oikein onnistunut :) Sitä aikaisemmat reissut olivat jääneet kuitenkin mieltä harmittamaan. Kenen kanssa jaksaisin olla viikon samassa hotellihuoneessa? Kenen kanssa jaksaisin pohtia, minne mennään syömään? Tai mitä nähtävyyksiä käydään katsomassa? Mihin aikaan herätään? Milloin mennään rannalle? Kuka elelisi mun kanssa samassa rytmissä (herään aikaisin ja menen nukkumaan aikaisin)? ;)

Juttelin aiheesta useamman ihmisen kanssa ja muutama sitten tokaisi, että miksi et lähtisi reissuun yksin? Öh, minäkö? Yksin? Ulkomailla? Varovasti sitten kyselin muutamalta, jotka olivat yksin reissanneet, että millaista se on ollut? Vastaukset olivat tiivistettynä: "IHAN MAHTAVAA!" Jäin asiaa pohdiskelemaan, tutkailin matkoja ja mietin hintahaitaria ja mihin muka uskaltaisin lähteä yksin... Erään kurjan työpuhelun jälkeen päätin, että minä olen lomani ansainnut ja ostin matkan... Kaikista lomakohteista, TURKKIIN, Alanyaan! :) Ihan se turvallisin vaihtoehto? ;)


Viikkoa ennen reissua Turkissa olikin jo levotonta ja kyselinkin mahdollisuutta reissun perumiseen. Hinnasta en olisi saanut enää juuri mitään takaisin, joten... Ei auttanut, kuin pohtia enää sitä, että lähteekö vai jääkö kotiin. Juttelin taas asiasta monien kanssa ja osa sanoi, että jää ihmeessä kotiin ja osa taas, että tottakai sä lähdet.

...ja niin mä lähdin. Eräänä heinäkuun maanantain aamuyönä tilasin hullun jännityksen kera taksin ja lähdin lentokentälle. Lensin Turkkiin ja suuntasin Alanyaan. Yksin. 

Lentomatkalla päätin, että muutamalle matkanjärjestäjän retkelle lähtisin mukaan, jotta en vaan kökötä yksin hotellihuoneessa, ilmastoinnin alla... ;) Sen lisäksi matkanjärjestäjän puolelta oli tarjolla ILMAISTA ohjattua Crossnature -treeniä, kolme kertaa viikon aikana. Päätin osallistua myös niihin :)

Ensimmäinen päivä meni vähän hämmästellessä ja auringosta nauttiessa. Kävin myös oppaiden pitämässä infotilaisuudessa ja ostin ne pari retkeä sieltä. 


Toisena päivänä aamupalan jälkeen olikin suunta bussipysäkille, mistä lähdettiin päiväretkelle Sapaderen kanjonille ja Dimin tippukiviluolaan.


Sapaderen Kanjonilla
Harteikas naisturisti Dimin tippukiviluolan ulkopuolella :D
Päivän bussissa istumisen jälkeen illalla oli myös ensimmäinen Crossnature -treeni ja voin kertoa, että perille meni! Ihan mahtavaa hikoilua hyvässä seurasssa :) Treenin pystyi muokkaamaan omalle tasolleen sopivaksi, eli kerrottiin helpotettuja liikevaihtoehtoja, jos kunto ei ollutkaan huippuluokkaa :)

Keskiviikko alkoi aamulenkillä :)



Noin muuten päivä olikin shoppailupäivä, paikallisen oppaan kanssa. Erään ravintolan tarjoilija lähti vapaapäivänään oppaaksi, kun valittelin, että haluaisin shoppailla, mutta kun haluaisin katsoa rauhassa, enkä kestä sitä, että väkisin tyrkytetään ;)

HUPS ;)
Torstaina vuorossa oli rantaloikoilua ja illalla Crossnature -treeniä :)




Perjantaina aamusella, ennen aamupalaa, oli viimeinen ohjattu treeni. Mutta olipa vaan mahtavaa! Kaikkea sitä pystyykin oman kehon painolla tekemään ja niin, että varmasti tuntuu :) Perjantaina olo olikin kyllä niin piiskattu, että päivä meni levon kannalla. Lueskelin kirjoja ja pötköttelin. Nukuin päikkäreitä ;)

Yön aikana tapahtuikin vallankumousyritystä ja meikäläinen oli ihan paniikissa, kun mistään ei saanut mitään tietoa. Suomesta tuli ystäviltä viestiä, että onko kaikki ok? No hitostako minä tiesin, kun en tiennyt mitä tapahtuu?! Netti ei toiminut kunnolla yms... 

Huonosti nukutun yön jälkeen päätin kuitenkin nousta aamulla ylös ja uskaltautua aamupalalle. Mietin pitkään, lähdenkö ostamalleni meriretkelle vai en. Jotenkin rohkaistuin lähtemään ja päätös olikin oikeasti ihan paras. Siellä minä pötköttelin ja istuskelin melkein tyhjän paatin kannella ja nautiskelin auringosta ja siitä, että laivapojat yritti viihdyttää ;)

Tätä ei olisi tapahtunut muutama vuosi sitten ;) Minä, uimapuvussa, julkisessa kuvassa?!
Laivamatkan jälkeen tallustelin hotellille, otin pienet tirsat ja kävin vähän rannalla katselemassa auringonlaskua :)

Kleopatra Beach
Olin päättänyt, että joku aamu kiipeän Kale-kukkulalle katsomaan auringonnousua. Tein sen sunnuntaina. Valitettavasti valitsin sen ainoan pilvisen aamun... :D Mutta 5:30 heräsin ja klo 6 olin jo matkalla Kalen päälle ;)



 
Aamupalan jälkeen menin sitten toisen ravintolan tarjoilijan kanssa kahvittelemaan, kun minä kerta olin niiiiiiiiin ihana. Pyysin häneltä apua, koska olin ylittänyt itseni ja mulla on välillä ollut vähän tapana tällaisista itselleni tärkeistä asioista tehdä pysyviä muistoja. Me lähdettiin hänen tuttavansa tatuointiliikkeeseen kyselemään hintoja ja varaamaan aikaa :) 

Päivä meni vähän hämmennellessä, että loma on lopussa ja jännittäessä seuraavan päivän tatuointiaikaa :) Päivä kului myös pakatessa (kaikki mahtui mukaan!!). Näin olin valmis viimeisen päivän koitokseen ;)

 

Toisen kummilapsen nimi löysi oikealle paikalleen vihdoin :) Kukka ilmestyi hartiaan muistoksi itselle siitä, että olin rohkea ja lähdin yksin reissuun, jossa selvisin myös vallankumouksesta ;)

Reissu oli kaiken kaikkiaan oikein mahtava! Vaikka jännitti aluksi, niin se meni ohi :) Sain tehdä juuri niin, kuin itse halusin. Mennä paikkoihin, joihin halusin mennä tai olla menemättä. Söin fiksusti ja hyvin, liikuin paljon ja nautin auringosta (hullujen suojakerroinrasvojen kanssa) :) En palanut, mutta palasin kotiin monta kokemusta rikkaampana :) Lähtisin koska tahansa uudestaan!

Miksi mä tästä sitten kirjoitin? Mä en olisi ikinä uskonut, että lähden yksin reissuun. Muutama vuosi sitten olisin jäänyt taatusti kotiin. Itsensä voi ylittää monella tapaa ja moni asia on yhteyksissä toisiinsa! Koska olen muuttanut elämääni monella tapaa, olen oppinut uskomaan itseeni ja tässä sitä nyt ollaan! Itsevarmana ja itsenäisenä ;)