lauantai 1. lokakuuta 2016

Lääkärikäynti ja lähete plastiikkakirurgille vol. 2

Vuosi sitten kävin terveyskeskuslääkärillä näyttämässä ylimääräisiä vatsamakkaroitani ja sain lähetteen plastiikkakirurgille. Kirjoittelin tuosta silloin tämän tekstin: Lääkärikäynti ja lähete plastiikkakirurgille. Lähete lähti, mutta se tulikin bumerangina takaisin ja siitä kirjoittelin tämän tekstin. Asia jäi kaiverruttamaan mieltäni ja sen myötä käytiin yksityisellä puolella konsultaatiossa. Tuon käynnin jälkeen ajatus oli, että menen omalla rahalla yksityisen puolelle leikkaukseen, tämän syksyn aikana. Ajatuksia tuosta konsultaatiokäynnistä voi lukea täältä.

Tämä vuosi ei ole sujunut ihan aiempien suunnitelmien mukaisesti. Paino putosi kyllä, mutta nyt kevään jälkeen töitä on tehty enemmän pään sisällä. Kesän aikana mua alkoi riepomaan ajatus siitä, että mä "joutuisin" maksamaan itse ylimääräisen ihon poistoon liittyvän leikkauksen. Järjellä ajateltunahan se on kyllä oikein hyvä sijoitus, mutta onhan se monen tonnin summa aika hurjan iso. Tietysti mä haluaisin kaiken mulle heti nyt! Mutta... 

...päätin kuitenkin varata ajan uudelleen terveyskeskuslääkärille. Aika oli viime viikon maanantaina. Ennen lääkärikäyntiä ystävä psyykkasi mua ja sanoi, että en saa vähätellä työtäni, vaan nyt kerron, mitä olen tehnyt ja painotan, miten helvetisti olen töitä tehnyt asian eteen. Hänen mielestään minä, jos kuka olen tuon leikkauksen ansainnut. Se tuntui kyllä hiton hyvältä ja antoi hurjasti tsemppiä lääkärikäyntiin <3 :)

Lääkäri sitten vihdoin kutsui minut sisään. Lääkäri oli sama, joka hoiti murtunutta jalkaani vuonna 2011 :D Hauska ylläri ;) Tällä kertaa lääkärin kohtaaminen ei ollut niin itkuinen, kuin edellisellä kerralla. Se kertonee siitä, että on vissiin aavistuksen parempi olla psyykkisesti :) Lääkäri kysyi, miksi olin paikalle saapunut ja minä kerroin hyvin rehellisesti ja avoimesti. Kerroin, että olin vuosi sitten käynyt samasta asiasta ja sain lähetteen, joka palautuikin yhtä nopeasti, kuin oli lähtenytkin. Kerroin mistä lähtien olen painoa pudottanut ja kuinka paljon sitä on lähtenyt. Kerroin, että ylimääräisestä ihosta on haittaa, fyysisesti ja psyykkisesti. Iho jää ikävästi väliin, kun tekee salilla tiettyjä liikkeitä. Juostessa se tuo omat haasteensa. Iho on herkkää ja napa hautuu edelleen. Pohdin myös sitä, että en halua loppuelämääni kantaa mukana etureppua, joka muistuttaa aiemmin elämässä tehdyistä huonoista valinnoista. Olen läksyni oppinut ja käynyt asioita paljon läpi. 

Lääkäri halusi toki vatsani nähdä ja minähän näytin. Keskustelimme siitä, että leikkaus olisi iso, jos sellainen tultaisi tekemään. Senhän toki jo tiesinkin, joten se ei yllättänyt. Lääkäri kertoi myös kohdanneensa vastikään ikäiseni naisen, jolle leikkaus oli tehty, joten tiesi sen olevan mahdollista. Kertoi, että hän kirjoittaa lähetteen ja oli sen kannalla, sillä olen hänen mielestään vielä nuori (JEEEEE!!! :D) ja leikkauksesta olisi minulle hyötyä, monella tapaa.

Kun tulin lääkärin huoneesta ulos, oli olo helpottunut ja hämmentynyt. Olin jotenkin aivan varma, ettei nyt edes laitettaisi lähetettä eteenpäin. Kun oikeasti tajusin, mitä lääkäri sanoi, tuli se itkukin sieltä. Onneksi mukana oli tärkeä ihminen, joka nappasi kainaloon, niin ei tarvinnut orpona pillittää ;) 

Lähete siis lähti eteepäin! JEEE! Kaiken hyvän lisäksi, seuraavana päivänä luin omakanta -palvelusta, että: Lähete oli vastaanotettu Jorvissa ja hyväksytty!!! Sairaanhoitajaystävältäni sitten kysyin, että tarkoittaako tuo nyt sitä, että pääsen jossain kohtaa ainakin konsultaatioon asian tiimoilta?! Sitä se kuulemma tarkoitti :) Eli nyt odotan aikaa. Vielä ei siis ole varmaa, pääsenkö leikkaukseen, mutta ainakin se asia selvitetään :)

Vaikka olenkin vähän sellainen KaikkiMulleHetiNyt -tyyppi, on mulla tällä hetkellä sellainen rauhallinen ja maltillinen olo tämän asian suhteen. Ajattelen, että asioilla on tarkoituksensa. Tällä hetkellä musta tuntuu siltä, että mä en olisi ollut henkisesti vielä valmis siihen, että tuo ylimääräinen iho olisi tämän syksyn aikana leikattu... Saati aikaisemmin. Ylimääräinen iho on aika iso osa minua. Ollut pitkään. Vaikka ylimääräinen iho on inhottavaa ja ällöttävää, on sen poisto kuitenkin iso muutos. Kun tässä on tämän minäkuvan muutosta ollut muutenkin ajoin vaikea ymmärtää ja hyväksyä, on hyvä varata aikaa myös tämän muutoksen hyväksymiseen. 

Kaiken muutoksen ja hyväksymisprosessien keskellä olen sitä mieltä, että selkäni on tällä hetkellä kroppani parempi puoli, päätin hommata sinne hieman lisää koristusta ;) Norsupoloinen on vielä hieman keskeneräinen, mutta kuvastaa minua ja elämääni. Ronsu saa värit pintaansa kuukauden kuluttua ja lupaan sitten julkaista uuden kuvan ;) Muttakun Hän on jo nyt niiiiin ihana <3 :)