maanantai 27. helmikuuta 2017

Konsultaatiokäynti

Tänään oli jännä päivä! Vihdoin oli aika konsultaatioon ylimääräisen ihon poistosta, kunnallisella puolella. Onneksi on ollut viime aikoina tarpeeksi tekemistä, niin ei ole paljoa ehtinyt asiaa ajattelemaan :) ...ennenkuin viikonloppuna, joka oli pyhitetty koulutehtäville. Kyllä mä niitä koulutehtäviäkin tein ;)

Tänään sitten aamusella ajelin ystävän työpaikalle, nappasin ystävän kyytiin ja ajettiin siitä Jorviin. Aavistuksen hiljainen matka oli, jännityksen myötä. Mikä sitten jännitti? No, paino oli noussut muutaman kilon (ei mitään räjähdysmäistä nousua) ja mitä, jos ne onkin ihan kamalan tiukkoja asian suhteen? No, siihenkin on ratkaisu; aletaan säästämään, kyllä yksityisellä puolella tehdään rahalla vaikka mitä ;) Tai mitä, jos ne lynkkaa mut ihan kokonaan, kun ei mun löysä iho ole sellainen täysin tyhjä pussukka? Mitä, jos mä en ole niiden mielestä tehnyt tarpeeksi? 


Ai pikkusenko jännitti odotushuoneessa? :D

Sitten tuli se hetki, kun meikäläinen kutsuttiin sisään. Ystävä totesi vieressä: "Heippa!" Johon minä rääkäisin: "No sä tuut kyllä mukaan! Mä tarviin toiset korvat, kun en kuitenkaan muista mitään, mitä sanotaan!" Hoitaja naureskeli siinä ja tokaisi: "Juu, mukaan vaan!" :D Siinä me sitten mentiin, peräkanaa kaikki kolme :)

Vastassa oli nuori naislääkäri. Mukavan hymyn ja olemuksen kanssa. Kyllä hän taisi oikein esittäytyäkin, mutta multa meni nimi ihan täysin ohi :D Se jäi mieleen, että hän on erikoistuva lääkäri. Hän kertoi lueskelleensa mun lähetettä ja kehui, että olen tehnyt ison työn. Keskusteltiin siitä, milloin olen painonpudotuksen aloittanut ja miten tähän on päästy. Ihanaa oli, kun ensimmäistä kertaa joku sanoi, että hieno elämäntapamuutos :) Nyt ei puhuttu laihdutuskuurista, dieetistä tai projektista! Nyt puhuttiin uusista elämäntavoista :)

Sitten kiipesin vaa'alle ja laskeskeltiin BMI:tä. Käytiin läpi asioita siitä, että mitä, jos minut leikattaisi, minkälainen leikkaus olisi (tällaiset leikkaukset on aina isoja), minkälainen tiimi leikkaukset suunnittelee ja toteuttaa ja puhuttiin odotuksista. Kerroin, että en odota, että moisen leikkauksen jälkeen peilistä katsoo mikään missi tai malli. Mä odotan sitä, että peilistä katsoo takaisin ihan tavallinen minä, jonka ei tarvitse hävetä roikkuvaa ihoa tai ahdistua siitä, vaan voi hyväksyä itsensä ja olla entistä onnellisempi ja vihdoin tyytyväinen itseensä. Lääkäri totesi, että mulla on ihan realistinen ajatus leikkauksen lopputuloksesta :)

Sitten katsottiinkin jo vatsaa. Sen jälkeen lääkäri heti sanoi, että hän ei näe mitään ongelmaa asiassa, hän olisi kyllä hyvinkin sen kannalla, että minut kannattaa leikata. Olen vielä nuori ja hyötyisin leikkauksesta hyvinkin paljon. En meinannut tajuta! Lääkäri ihan oikeasti sanoi olevansa sen kannalla, että mut leikataan!!!! APUA!!! Hymyilin vain hölmönä leveää hymyä ja koitin skarpata, että kuuntelen myös kaiken muun, mitä lääkärillä on sanottavaa... :D Lääkäri katsoi vielä selkäpuolellekin ja sanoin, että hänen mielestään selän puolelta ei tarvitse leikata mitään ja se, mikä lääkärin sanomisesta jäi erityisesti mieleen: "Mun mielestä sulla on kaunis selkä." Hih, hassua :D

Samalla keskusteltiin siitä, miten leikkaus toteutetaan, millainen arpi tulisi ja elämästä leikkauksen jälkeen. Leikkaus tulee tosiaan olemaan iso ja arpi tulee olemaan kyljestä kylkeen. Leikkauksen jälkeen ollaan päivä tai pari sairaalassa, riippuen siitä, kuinka toipuminen lähtee etenemään. Leikkauksen jälkeen on 4-6 viikon sairausloma ja silloin ei kyllä mitään riekkumisia sallita. Sairaalassa käydään fysioterapeutin kanssa läpi, miten esim. noustaan sängystä kyljen kautta. Toipumisen aikaan pitää elellä herrasnaisen elämää. Heti kotiin päästyä ei saa nostella painavia asioita, korkeintaan maitopurkkia ja ihan pieniä lapsia :D Juurikaan mitään ei saa itse tehdä, vaan esim. kauppaan saa lähteä mukaan, mutta kauppakassia ei saa kantaa :D Hikitreeniä ei saa tehdä. Kevyesti kävelylle saa lähteä, kunhan vointi sallii. Tuo toipumisaika tulee olemaan meikäläiselle haaste, kun on niin hiton vaikeaa olla paikoillaan. Tiedän kuitenkin, että mulla on tarvittaessa muutamakin vahti, joka pitää huolen, etten tee liikaa :)

Tässä välissä hoitaja oli kutsunut lääkärin pyynnöstä paikalle kuvaajan ja sitten minä pyörin siinä kuvaajalle ilman paitaa, legginssit mahamakkaroiden alla :D Otettiin kuvia edestä ja sivusta ja takaa. Kädet ilmassa ja kädet alhaalla. Enpä ole ennen noin vähissä vaatetuksissa ollut kuvattavana, vatsa esillä ;) Mutta nyt se kuvaus nauratti, kun neljä ihmistä katsoo, kun yks pyörii ympyrää :D Lääkäri tosin taisi samaan aikaan aloittaa sanelun ;)

Kuvauksen jälkeen keskusteltiin leikkauksen aikataulusta ja lääkäri oli pahoillaan siitä, ettei tämä ole kiireellinen leikkaus, jolloin jonon pituus on 6 kuukautta. Tämä tarkoittaa siis sitä, että syksyllä pitäisi tulla kutsu leikkaustiimin tapaamiseen ja siitä sitten leikkaukseen. Tuli puhe myös peruutusajoista ja kerroin, että tämä on sen verran tärkeä asia, jolloin pystyn järjestämään asiat niin, että peruutusajan vastaanotto on myös mahdollinen :)

Täytyy sanoa, että kaikenkaikkiaan tuo konsultaatiokäynti oli kyllä ihan mahtava. Ei sellainen, kuin aina kunnallisen terveyspuolen käynneistä mielikuvaksi on tullut. Itseasiassa, viimeisen parin vuoden ajalta, jolloin olen kunnallisella puolella käynyt (terveyskeskuskäyntejä ja pari päivystyskäyntiä), on minulle jäänyt vain hyviä kokemuksia. Ehkä asiat on siis muuttuneet tai sitten mulla on käynyt hiton hyvä tuuri ;)

Käynnin lopuksi molemmat, sekä hoitaja, että lääkäri vielä kehuivat, että olen tehnyt hurjan ison työn ja olen kyllä leikkauksen ansainnut. Hassua :)

Tällaisen ne lykkäsi mulle kouraan, ennen lähtöä:


Perskele! Niin ne asiat vaan etenee! :D Nyt olo on huojentunut, väsynyt, mutta onnellinen <3

lauantai 4. helmikuuta 2017

Vuoden ensimmäinen postaus ja jymy-yllätys: Aika konsultaatioon ;)

Alkanut vuosi on ollut kiireinen. Aina vaan yhtä kiirettä. Kyllä se välillä ihan ärsyttääkin, mutta nyt olen opetellut ymmärtämään sen, että mä vaan olen tällainen kiiremagneetti ;) Opettelen siis hallitsemaan kaaosta :D 

Tämän kiireen aiheuttaja olen minä itse. Aloitin tammikuussa opiskelut. Tiesin kyllä, että työn ohessa opiskelu ei tule olemaan helppoa. Silti se työn määrä vähän yllätti. Päivät, kun menee töissä, niin illat ja viikonloput pitää painaa kouluhommia. Hurjasti houkuttaisi opintovapaan pitäminen, mutta rahallisesti se ei vaan tällä hetkellä toimi. Nyt siis koitetaan sovitella asiat työn lomassa sopivaksi :) Ihanaa on myös se, kun tietää, että tätä kestää se 2 vuotta. Eli asialle on jo päättymispäivä tiedossa, jos vaan jaksaa painaa :) 

...ja jaksaahan sitä, kun pitää itsestään huolta! Muistaa sopivassa suhteeessa levätä, syödä hyvin, liikkua jne... ;) Välillä on myös syytä mölliä sohvalla ja katsoa sitä telkkaria ;) Tänään aamu on kyllä alkanut näin:

Tarkkasilmäiset ehkä huomasivat nessupaketin.
Tokihan yksi flunssa pitää heti alkuvuodesta olla ;)

Viime viikon perjantaina sain jännittävän puhelun, kun olin töissä. Puhelu tuli toki omaan puhelimeeni ;) Sain puhelun Jorvin sairaalasta. Minulle soitettiin, että sairaalassa on minun lähetteeni ja heille oli tullut peruutusaika seuraavalle maanantaille, josko olisin päässyt sinne menemään?! Herranjumala! Puhelun aikana selasin kalenteriani ja totesin, että nyt maanantaille osuu sellaisia työjuttuja, mitä en vaan voi siirtää... Saatiin sinä puhelimessa kuitenki sovittua toinen ajankohta ja vielä tämän kuun aikana menen konsultaatioon :) IIIIIIIIIIIIK! 

Puhelimessa sanottiin, että saan vielä kirjeen asiasta kotiin ja sen mukana tulee tietoja, kuinka täytän netin kautta esitietolomakkeen heille. Tänään sen sitten tein, täytin sen esitietolomakkeen :) Täti puhelimen päässä oli varmaan vähän ihmeissään, kun moneen kertaan kiitin hänen soitostaan ja olin niiiiiiiiiiin tohkeissani ja iloinen :)

Tsih! Totta se on! :)
Tämä konsultaatiohan ei vielä takaa sitä, että ylimääräinen iho vatsasta tultaisi poistamaan. Mutta, pääsen ainakin kuulemaan, että mikä on plastiikkakirurgin kanta asiaan :) Positiivisilla mielin siis eteenpäin :) Tällä hetkellä menen siis hyvin realitisesti tuonne konsultaatioon, hieman niinkuin kuulemaan tuomiota :D En pelkää pahinta, mutta en myöskään odota liikoja. Ystävä onneksi lähtee matkaan, sillä kyseessä on melko iso juttu, oli päätös mikä tahansa, niin tukea tarvitaan :) Itselläni on kuitenkin jotenkin hyvin rauhallinen olo asian suhteen. Vaikka päätös olisi, ettei leikata, tiedän, että selviän siitäkin :)

Aurinkoa alkaneeseen vuoteen! Kohtahan se on jo kevät ja se aurinko alkaa paistaa ihan oikeastikin :)